perjantai 8. kesäkuuta 2018

Eläkeliiton liittokokous Jyväskylässä

Kolmen vuoden välein kokoontuva liittokokous on Eläkeliiton tärkein tapahtuma. Jyväskylässä 6.6.2018 kokoontunut kokous oli Eläkeliiton 19. liittokokous. Kokous alkoi upean lippukulkueen saapuessa Paviljongille musiikin tahdittamana. Kokouksen arvoa nosti tietoisuus siitä, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli lupautunut kokouksen suojelijaksi. Juhlallisuutta, mielenkiintoa, jännitystä ja huumoriakin sisältävä kokous oli kaikin puolin onnistunut. Eläkeliiton Elämää käsillä -projekti ja Keski-Suomen piiri olivat haastaneet ikäihmiset toteuttamaan oman näkemyksensä ja palasensa metsästä. Paikalla nähtiinkin noin 100 metsää, joissa oli mielikuvitus lentänyt ja käden taidot nostettu esille. Metsänäyttely oli loistava. Joukossa oli myös Raision yhdistyksen Ann-Mari Laineen suunnittelema ja miesten avustuksella koottu upea taideteos, joka sai osakseen paljon huomiota, ihailua ja kiitosta. Taideteos ylläolevassa kuvassa.

Kokouksen avasi väistyvä puheenjohtaja Eeva Kuuskoski. Kattavasti Eeva käsitteli oman aikansa saavutuksia ja tulevaisuuden tavoitteita sekä loi katsauksen myös siihen, miten merkittävä sote- uudistus on eläkeläisille.
Liiton toiminnanjohtaja Anssi Kemppi loi katseet ensin taaksepäin kuluneeseen kolmeen vuoteen ja sitten tulevaisuuteen ja kehittämiseen. Kemppi totesi, että jäsenmäärä on liitossa säilytetty, vaikkakin monessa yhdistyksessä on myös tapahtunut jäsenmäärän laskua. Ilolla totesin mielessäni, että Raision yhdistys oli selvästi jäsenmäärää nostamassa, josta kertoo jo kolmas perättäinen voittomme jäsenhankintakisassa. Liitto on niin vahva kuin sen yhdistykset, totesi Kemppi viisaasti. Äijävirtaa hankkeen Kemppi nosti erityisenä plussana esille ja myös sen kehittämisen tulevaisuudessa. Digitalisaatio ja tiedotus olivat niin Kempin kuin lähes kaikkien puhujien agendalla. Myös niistä, jotka eivät pysy mukana tässä kiivaassa kehityksessä on pidettävä huolta. Lähiverkkohanke on suuri uudistus liitossa, piireissä ja yhdistyksissä. Hankkeessa kaikki olemme tavalla tai toisella mukana. Edunvalvontaan on panostettu ja panostetaan yhä enemmän Eetun kautta. Kemppi korosti, että yhteistyökumppaneita tarvitaan, yhdessä saadaan aikaan enemmän.

Sääntömuutokset eivät menneet ihan nuijan kopautuksella lävitse. Päästiin jopa äänestämään. Liiton säännöissä sanotaan, että mikäli yhdistys lopetetaan niin varat menevät Eläkeliitolle. Eriävänä mielipiteenä esitettiin, että tässä tapauksessa varat menisivät kunnalle, jossa ne määrättäisiin käytettäväksi eläkeläisten virkistystoimintaan. Toinen äänestettävä asia oli liiton sääntöjen kohta, joka muuttuu niin, että Liittokokousedustajia saa yhdistys yhden edustajan alkavaa 300 jäsentä kohden. Nykyisissä säännöissä on, että yhdistys saa yhden jäsenen alkavaa 200 jäsentä kohden. Eriävän mielipiteen mukaan muutos heikentää pienten yhdistysten vaikutusvaltaa. Kaikki muutokset etenivät kuitenkin liittohallituksen esittämällä tavalla.
Aloitteita Liittokokoukselle oli tullut kuusi kappaletta, koskien edunvalvontaa, ansiomerkkienjakoa, taloushallinnon kehittämistä, matkakorvauksia, kulttuuriperinnön vaalimista ja saattohoitoa. Liittohallituksen vastaukset olivat hyvin perusteltuja ja varmasti hyvä, että kaikkia aloitteissa mainittuja asioita mietittiin ja niistä keskusteltiin.
Jännittävä oli uuden puheenjohtajan valinta, vaikka ehdokkaita olikin vain yksi.
Elä­ke­lii­ton Hel­sin­gin pii­ri esit­ti uu­dek­si pu­heen­joh­ta­jak­si so­si­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­ri­ön yli­joh­ta­jan pai­kal­ta eläk­keel­le jää­nyt­tä Rai­mo Ikos­ta. Poh­jois-Kar­ja­lan Li­pe­ris­sä syn­ty­nyt Iko­nen on myös ju­ris­tin tut­kin­non suo­rit­ta­nut hal­lin­to­tie­teen toh­to­ri. Ikonen kertoi tuntevansa hyvin Eläkeliiton, koska on työnsä puolesta ollut sosiaali- ja terveysministeriössä jakamassa Eläkeliitolle rahaa. Ikonen ei pröystäillyt tutkinnoillaan eikä korkeilla virkatehtävillään vaan kertoi olevansa maanviljelyspaikasta, kertoi sisaruksistaan ja äidistään, joka oli innokas eläkeliittolainen ja puhejohtajakautenaan sai yhdistyksen jäsenmäärän kaksinkertaistumaan. Uusi puheenjohtaja nosti esille kolme haastetta tulevalle toiminnalle Eläkeliitossa. Ensimmäinen oli elvyttäminen kenttätasolla. Tämä lämmitti erityisesti mieltäni, koska lähdetään liikkeellä juuri sieltä, missä työ tehdään. Toinen tavoite oli tiedottaminen - miltä näytetään ulospäin, onko vuorovaikutusta, työnjako julkisuuteenpäin jne. Monikanavainen tiedottaminen on a ja o. Kolmantena Ikonen mainitsi verkostoitumisen. Tarvitsemme rohkeutta kohdata uusia sidosryhmiä, varsinkin edunvalvonnan suhteen. Sote haastaa myös järjestötyössä. Ellei vaikuteta meitä viedään kuin pässiä narusta totesi Ikonen.
 
Kokous jätti myös julkilausuman "Suomeen tarvitaan ylisukupolvinen eläkeläisköyhyyden vähentämisohjelma."
Mahtavat olivat Jyväskylässä niin iltajuhla kuin torstaipäivän jumalanpalvelus ja pääjuhlakin.
Iltajuhlassa kuulimme keskisuomalaisia taiteilijoita - musiikki-, laulu-, tanhu-, voimisteluesityksiä ja näimme oikein hauskan näytelmän. Viimeiseksi yleisöä viihdytti Arja Koriseva.
 Päiväjuhlassa esiintyi mm Maria Lund. Kaikki juhlan esitykset olivat hyvin korkeatasoisia ja nautinnolla kuuntelimme ja katselimme.
Annika Saarikko osoitti suurta arvostusta Eläkeliittoa kohtaan, koska tässä kiireessä ja tässä sote-paineessa otti aikaa ja saapui kokoukseemme juhlapuhujaksi. Kaikki kokouksessa olijat tiesimme, missä paineissa soten ja viikonvaihteen puoluekokouksen suhteen oltiin. Ministeri kertoikin, että 18 tuntisia työpäiviä on tehty. Onneksi Aarnilla on iso-äiti. Annika kertoi hyvin tuntevansa uuden puheenjohtajamme ja Annikan lausunto Ikosesta oli: mies, jolla on ilo silmissä ja numerot mielessä. Väistyvästä puheenjohtajasta Annika luonnehti: Eeva on ihmisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen tähtäävä henkilö.
Annika paneutui puheessaan tavoitteeseen "ikäystävällinen Suomi". Esille tuli paljon uudistettavia asioita - kaupunkeihin seniorikortteleita, kotona asumisen edellytykset uusiksi, turvallisuudentunteen parantaminen, omaishoito yms. Perheministerinä Annika kiinnitti huomion yksin asuviin. Yksin asuva on myös perhe. Yksin asuvien taloudellisen tilanteen selvitys valmistuu elokuussa. Ilolla totesin, että vihdoinkin tähän asiaan paneudutaan. Digitalisaation kehitystä ja soteakin Annika käsitteli puheessaan. Kattavan, hyvän katsauksen saimme valtakunnan tilanteesta. Onneen tarvitaan ministerin mukaan kolme asiaa - tekemistä, joku jota rakastaa ja jotain jota toivoo. Annika lopetti Tove Janssonin sanoihin: "Kun joku pääsee tarpeeksi vanhaksi, hän saa tehdä juuri sitä, mitä haluaa."
 
Lämpimät kiitokset keskisuomalaisille hyvin järjestetystä, muistoihin jäävästä Eläkeliiton 19. liittokokouksesta. Me viihdyimme ja me nautimme.
 
Helinä Aaltonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti