torstai 16. joulukuuta 2021

Joulua odotellessa


Joulua odotellessa tuli mieleen, että kovin montaa blogia en ole viimeisen vuoden aikana kirjoittanut. Onhan vanhusneuvoston toimintakin ollut paljon vähäisempää kuin se oli ennen koronaa. Nyt ajattelin kirjoittaa hieman keveämmissä merkeissä – tavallaan joulutervehdyksen teille hyvät Eläkeliiton Raision yhdistyksen jäsenet.

Tämän vuoden joulu eletään edelleen koronan varjostamana. Monelle meistä oli pettymys, kun emme vieläkään päässeet epidemiasta normaaliin elämään. Joulu on kuitenkin aina joulu. Onhan se joulukin muuttunut lapsuuteni ajoista. Joulun pääsanoma, miksi joulua vietetään, ei ole muuttunut. Joulun vietto on kaupallistunut, maallistunut ja yhä useammalle menettänyt merkitystään. Joulu on joka tapauksessa uskonnollinen ja kristillinen juhla. Tosin joulunvietto on yleistynyt lähes kaikkialla maailmassa, myös muiden uskontojen valta-alueilla. Muslimimaissa joulunviettoon suhtaudutaan kuitenkin varauksellisesti. Esimerkiksi Somaliassa joulun vietto on kielletty hallituksen ja johtajien päätöksellä.

Me olemme suomalaisia ja kristillinen joulunvietto kuuluu suomalaiseen kulttuuriin. Jokainen viettää joulua tavallaan, mutta suomalaisessa joulussa on aina jotakin samanlaista. Sellaista mikä tekee siitä juuri suomalaisen joulun. Olen kokenut saksalaisen joulun ja nähnyt espanjalaisen joulun. Molemmissa jouluissa on vielä enemmän tavaraa ja krääsää kuin meidän joulussamme. En lähtisi nyt, varsinkaan tässä epidemiatilanteessa katsomaan Saksan jouluvaloja. Upeathan ne ovat ja nuoria ovat Suomestakin houkutelleet. Espanjassa joulua vietetäänkin vähän myöhemmin. Tämä ulkoinen meno ja meininki ei sittenkään tuo joulua.

Joulu on sydämen asia. Joulu on hiljentymistä ja rauhaa. Joulu on läheisten kanssa yhdessä oloa. Se on hyvää kotimaista ruokaa, joululauluja ja kuuluuhan suomalaiseen jouluun tietenkin joulupukki ja lahjat - varsinkin, jos on lapsia joulunvietossa mukana. Lapset erityisesti tekevät joulun. Vietetään me suomalainen joulu ja lauletaan täydestä sydämestä ”Enkeli taivaan lausui näin…”

Iloista joulunaikaa teille kaikille!

 

Helinä

  

keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Toimintaa Vanhusneuvostossa

Tuon terveiset pitkästä aikaa Raision Vanhusneuvostosta. Saatiin Vanhusneuvostossakin toiminta avattua. Syksyn ensimmäisessä kokouksessamme oli vieraana sairaanhoitaja Niina Viitala. Niina on ikäihmisten mielenterveys- ja päihdekuntoutuksen työntekijä. Emme Vanhusneuvostossa olleet kuulleetkaan tällaisesta toimesta. Niina on koulutukseltaan sairaanhoitaja, hänellä on päihdetyön ammattitutkinto ja nyt hän opiskelee sosiaali- ja terveydenhuoltoa, johon on sisällytetty kulttuuria terveydenhuollon kannalta.

Niinan asiakkaita ovat pääasiassa ikäihmiset. Kynnys palvelun piiriin on matala – lääkärin lähetettä ei tarvita. Asiakkaat tulevat esimerkiksi kotihoidon kautta, vuodeosastolta kotiutettaessa jne. Psyykkiset haasteet nousevat työssä suurimmiksi ja tässä juuri yksinäisyys. Saavutettavuuden haasteet ovat suuret. Niinan työ on paljolti ennalta ehkäisyä. Saatuaan vihjeen menee Niina käymään asiakkaan kotona ja tekee arvion asiakkaasta. Tarvittaessa ohjaa eteenpäin tai käy itse useamman kerran jne. tilanteen mukaan. Tämä palvelu on asiakkaalle ilmaista.

Vanhusneuvoston toimintasääntö tulee uusia kevääseen 2022 mennessä. Tämä aihe herätti vilkkaan keskustelun. Lounaisrannikon Senioriopettajat ovat jo pitkään halunnut edustajansa Raision Vanhusneuvostoon, mutta ovat tulleet torjutuiksi.  Alustavassa keskustelussa oltiin tyytyväisiä nykyiseen kokoonpanoon. Itse ehdotin seurakunnan edustajan ottamista mukaan. Seurakunnassa tehdään aivan samaa työtä kuin vanhusneuvostossakin. Toiminnan tarkoitus ja lähtökohta on kummallakin asiakkaiden hyvinvointi. Itse näkisin yhteistyön seurakunnan kanssa toimintaa aktivoivana ja kehittävänä.

Soteuudistuksen myötä tulee Vanhusneuvoston rooli ja toiminnan tarkoituksenmukaisuus aivan uuteen valoon.  Vanhusneuvosto on ainoa virallinen taho, mikä jää kaupunkitasolle. Vanhusneuvoston tulevasta roolista oli vilkas keskustelu. Paljon on meistä itsestämme kiinni tuleva toiminta. Ikäihmisten hyvinvointiohjelma tulee myös tänä vuonna uusittavaksi. Aarre Lehtonen teki Raision valtuustossa aloitteen, että Raisio lähtisi mukaan ”Ikäystävällinen kunta” projektiin. Vanhusneuvosto otti kielteisen kannan aloitteeseen. Projektiin tulisi tietenkin palkata vetäjä, mikä maksaa.Lähtiessämme mukaan "Ikäystävällinen kunta" hankkeeseen olisi paljon kokouksia, paljon pöytäkirjoja ja paljon kaikenlaista paperihommaa.  Uskomme, että meillä on omassa kaupungissamme erinomaisia asiantuntijoita, joita voimme kukin omassa yhdistyksessämme konsultoida. Oman kaupungin asukkaat tuntevat Raision, heillä on omia kokemuksia yms. ”Ikäystävällinen kunta” projektin aineisto on kuitenkin käytettävissämme. 

Mielelläni ottaisin mielipiteitänne Raision "Ikäihmisten hyvinvointiohjelmaa" varten ja omakohtaisia kokemuksianne seuraavista asioista: ympäristö ja rakennukset, julkinen liikenne, osallistuminen, arvostus, yhteiskunnallinen osallistuminen, tiedonvälitys, sosiaali- ja terveyspalvelut

Viikko 40 on vanhustenviikko. Olkkarissa on paljon ohjelmaa koko viikon. Raisionseudun Lausujat aloittavat viikon maanantaina klo 12 ja tarjolla on silloin myös kakkukahvit. Myös Hulvelassa on ohjelmaa mm. maanantaina klo 14.00 osastonhoitaja Satu Jätinvuoren puhe ja kakkukahvit. Valtakunnallinen vanhustenpäivän pääjuhla nähdään sunnuntaina 3.10. klo 13-14 Alfa tv:ssä

 

Helinä

  

torstai 4. maaliskuuta 2021

Iäkkäilläkin oikeus hyvinvointiin



Eilen 3.3.2021 julkaistiin MTV:n ja Eläkeliiton tutkimus 
eläkeläisten kokemuksista koronapandemian aikana ja korona rajoituksista. Kyselyyn vastasi lähes 9000 ihmistä.
MTV:n kyselyn mukaan joka kymmenes eläkeläinen ei usko arjen enää koskaan palaavan normaaliksi.Tutkimus paljasti eläkeläisten tuntevan olonsa näkymättömäksi.  Noin puolet eläkeläisistä kokivat yksinäisyyttä sekä toimintakykynsä heikentyneen, kolmasosa kertoi olevansa peloissaan.                                                                                        
Kyselyssä oli mahdollisuus myös kommentoida kysymyksiä vapaasti anonyymina. Kommentteja kertyi parisen tuhatta.   Kommentit osoittavat, että eläkeläiset eivät ole yhtenäinen kasa, joka on huoltosuhdetta heikentämässä. Eläkeläiset ovat itsenäisesti ajattelevia ja toimivia ihmisiä.                                                                                                                 

Näitä koronatuntemuksia lukiessani palautin mieleeni 2019 julkaistun Eetun tutkimuksen, jossa peräti 84% eläkeläisistä koki olevansa toisen luokan kansalaisia ja 81% oli sitä mieltä, että hoivapalveluiden laatu on luvattoman heikko. Mikään ei mielestäni siitä ole muuttunut. Eihän nämä vastaukset mitenkään mieltä ilahduta. Tätä taustaa vasten on huomioitava, että Eetun tekemässä tutkimuksessa kaikista tutkituista ikäryhmistä eläkeläiset osottautuivat kaikkein tyytyväisemmiksi omaan elämäänsä.

Kokemukseni mukaan suurin osa raisiolaisista eläkeläisistä on kuitenkin iloisina eteenpäin  katsovia, täyttä elämää eläviä,  reippaita ihmisiä. Mutta varsinkin nyt koronan aikana olen täällä Raisiossakin kuullut samansuuntaisia kannanottoja ikäihmisiltä. "Ei meitä enää kuulla." Se hätkähdyttää, kun joku epäilee lääkärille odotuksen syynä olevan ikänsä.

 Asiantuntija arvioi, että koronarajoitusten purkamisen jälkeen eivät ikäihmiset kovin helposti palaudu entiselleen. Karanteeni on ollut jyrkkää yli 70 v kohdalla. Viestintä on ollut ristiriitaista. Jotkut ovat käsittäneet, että ulkoilukin on kielletty. Palautumista koronasta siis riittää. 

Koronan jälkeen eläkeläisit pääsisivät helpommin taas arkeen kiinni, kunhan tuntisivat olevansa arvostettuja ihmisinä. Itsemääräämisoikeus on yksi tärkeä arvon mitta. Iäkkäät eivät ole julkisen talouden uhka, vaan aktiivisia yhteiskunnan jäseniä. Päättäjien päätösten tulee olla sen mukaisia, että myös iäkkäillä on edelletykset hyvinvointiin. 


Helinä 



lauantai 9. tammikuuta 2021

Toimintaa Vanhusneuvostossa

 Terveiset Vanhusneuvostosta. Vuosi 2020 on ollut poikkeuksellinen koronapandemian vuoksi. Yllättävän hyvin on kaikesta huolimatta Vanhusneuvostossa pystytty toimimaan. Normaalisti kokouksia on kymmenen / vuosi, viime vuonna oli seitsemän kokousta. Muilta osin toiminnan luonne muuttui jonkin verran mm. siirtymällä enemmän digiaikaan ja etätapahtumiin.

Viime vuoden aikana olen saanut tuntuman Raision terveydenhuollon eri osa-alueisiin. Kuulimme asiantuntijoina  Raision terveydenhuollosta johtava hoitaja Sari Tannista, omaishoidon koordinaattori Minna Salosta, geriatri Pinja Tiusasta, SAS-koordinaattori Anne Ahonen-Vuorenheimoa sekä Hulvelan toiminnan ohjaaja Elinä Vepsäläistä. Alustajana Vanhusneuvostossa oli myös kaupungin liikuntasuunnittelija Anna Mäkirinta, jonka toimenkuvaan kuuluu nimenomaan ikäihmisille suunnattu liikunta. Kaikkiin näihin osa-alueisiin olen saanut tutustua, olen saanut selvityksen ajankohtaisesta tilanteesta, olen tutustunut kunkin alueen asiantuntijoihin sekä  saanut selvitykset korona pandemian aiheuttamista toimenpiteistä Raisiossa. Voin sanoa nyt tietäväni Raision terveydenhuollosta jonkin verran. On paljon helpompi ottaa tarvittaessa yhteyksiä, kun tuntee ihmiset. 

Vanhusneuvoston tehtävänä on osallistua vanhuspalvelujen suunnitteluun ja vaikuttaa ikääntyneiden tarvitsemien palveluiden sekä elinympäristön kehittämiseen. Näin ollen saamme paljon erilaisia kyselyitä liittyen esimerkiksi ikääntyneiden asumiseen yms. Saamme lausuntapyyntöjä, joista esimerkkinä lausuntapyyntö luonnoksesta laiksi vanhusasiavaltuutetusta. On mielenkiintoista nyt seurata, miten paljon on huomioitu valtakunnan tasolla vanhusneuvostojen lausunnot. Netistä näin muidenkin vanhusneuvostojen kannanotot ja aika paljon täällä ruohonjuuritasolla ajatukset ovat saman suuntaisia. Paikallisella tasolla asiat tunnetaan paremmin jo ihan käytännön kokemuksella. Saamme myös kutsuja erilaisiin vanhuksia koskeviin keskustelutilaisuuksiin, joita viime vuonna on ollut virtuaalisina

Esteettömyys on asia, joka tulee usein esille Vanhusneuvostossa. Lumparlankadun alueella asuu paljon ikäihmisiä, jotka kulkevat rollaattorin kanssa Tasalan Kamariin, S-Markettiin, hautausmaalle jne. Tasalan Kamarin editse, torin reunalla kulkevaa väylää pitkin on vilkas liikenne. Siinä ajetaan vauhdilla polkupyörillä ja rollaattorilla kulkevat kokevat kulun turvattomaksi. Tila on pieni, koska keskellä katua on rumia petonipatsaita. Kirjoitan tähänkin harmini, kun ei kaupungin taholta tapahdu mitään, vaikka viestiä on viety tekniselle osastolle. E18 tiehankkeiden järjestelyt aiheuttavat myös huolta jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja apuvälineitä käyttävien ikäihmisten turvallisesta kulkemisesta tulevan rakennustyön aikana. Ikäihmisiltä on tullutkin palautetta, että Raisiossa suunnitellaan vain autoilijat  huomioiden ja unohdetaan jalankulkijat

Suuri muutos toiminnassa on Vanhusneuvostollakin ollut ns. digiloikka. Olemme saaneet osallistua koulutustapahtumiin kuten ennenkin., mutta nyt etänä. Eläkeläisfestarit, jotka Vanhusneuvosto on perinteisesti järjestänyt olivat nekin viime vuonna virtuaaliset ja Vanhusneuvosto osallistui virtuaalisella tervehdyksellä. Osallistuttiin virtuaaliseen valtakunnalliseen vanhustenpäivän juhlaan, superseniorit tapahtumaan, vain joitakin mainitakseni.

Merkittävä oli myös yhteiskokous Eläkeläistoimikunnan kanssa. Päätettiin jatkaa niin Eläkeläistoimikunnan toimintaa kuin yhteistyötäkin Vanhusneuvoston kanssa. Päätettiin järjestää yhdessä mm vaalitilaisuus ennen huhtikuun kuntavaaleja. Kokouksessa Olavi Tuomi esitteli aloitteen senioritalon rakentamisesta Raisioon asumisoikeuslainmukaisesti ja siten että raisiolaiset eläkeläisyhdistykset olisivat mukana hankkeessa. Esitykseen suhtauduttiin yksimielisen positiivisesti ja odotellaan jatkoa toiminnalle.

Vanhusneuvoston toimintaan kuuluu myös paljon rutiinitoimia, kuten esimerkiksi toimintasuunnitelma ja toimintakertomus sekä talousarvio ja tilinpäätös. Vanhusneuvosto toimii raisiolaisen vanhusväestön ja kunnallisen päätöksenteon välisenä vaikutuskanavana. Keväällä on kuntavaalit ja Vanhusneuvostokin valitaan uudelleen. Vanhusneuvoston toimikausi on sama kuin kaupunginhallituksen toimikausi. Hallitus päättää eläkeläisyhdistysten ehdotuksen perusteella uuden Vanhusneuvoston kokoonpanon. Eläkeliiton Raision yhdistyskin valitsee kuntavaalien jälkeen ehdokkaansa Vanhusneuvostoon.

Kuntavaalien ehdokasasettelu on parhaillaan käynnissä. Mielestäni ikä-ihmisiä tarvitaan mukaan päätöksentekoon. Vanhusten asiat näyttävät nousevan otsikoihin vain silloin, kun on tullut ilmi huonoja hoitokäytäntöjä tai jotakin muuta katastrofiin viittaavaa. Vanhemmilla ihmisillä on kokemuksen mukanaan tuomaa harkintaa ja osaamista. Tarvitaan sekä nuoria että vanhempia ihmisiä päätöksentekoon. Eläkeliiton Raision yhdistyksessä on lähes 450 jäsentä. Siitä joukosta pitäisi löytyä muutama kuntavaaliehdokas. 

Kiitän jäsenistöä yhteistyöstä kuluneen vuoden aikana. Pidetään edelleen yhteyksiä.

Toivotan kaikille mitä parhainta alkanutta vuotta - toimintaa ja iloa!

Helinä


torstai 22. lokakuuta 2020

 

Vanhusneuvostopäivä verkkoseminaarina

Kerran vuodessa tapahtuva Valtiovarainministeriön, Vanhustyön keskusliiton, Valli ry ja Ikäinstituutin yhteistyössä järjestämä valtakunnallinen vanhusneuvostopäivä pidettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti verkkoseminaarina. Raision Vanhusneuvosto kokoontui kaupungintalolle ja osallistui näin yhdessä seminaariin. Loistava tilaisuus järjestää tämän tyyppisiä tilaisuuksia etänä. Aluksi kaikki sujui erinomaisesti. Nautimme yhdessä kuunnellen alustuksista. Lopuksi tuli ryhmätöiden aika ja tekniikka petti. Onneksi joukossamme oli digiosaaja Veijo Mikola, jonka kännykän kautta osallistuimme yllättävän hyvin seminaarin loppuosaan. Näin saimme sanottua myös omat kannanottomme seminaarin osanottajille.

Seminaarin avasi valtiovarainministeriön ylijohtaja Juha Sarkio. Hän korosti, että eläkeläisten tulee olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa. Toisena asiana jäi mieleeni vaatimus ilmapiirin muutoksesta ikäihmisiä arvostavaksi. Vanhusneuvoston roolina hän näki jakaa tietoa, osallistua yhdistysten toimintaan ja vaikuttaa eläkeläisiä koskeviin asioihin. Mieltäni lämmitti suuresti, kun ministeriön taholta nostettiin esille yksinelävät ihmiset ja nähtiin tärkeänä juuri tämän ryhmän saaminen mukaan eri toimintoihin.

Vanhusneuvostojen puheenvuoron käytti Espoon vanhusneuvoston puheenjohtaja Olli Männikkö. Hän kertoi kokemuksia koronapandemian ajasta. Kritiikkiä poikkeusoloista olen kuullut, mutta tältä osin puheenvuoro siltikin yllätti. ”70 vuotiaista tuli uhreja. Ympärivuorokautisessa hoidossa olevat ihmiset pantiin syrjään odottamaan kuolemaa. Tuli tunne, että olemmeko hylänneet vanhempamme. Ei kysytty hoidossa olevien mielipidettä. Pahinta oli se, kun vanhukset jäivät kotiin, liikunta ja ystävät jäivät. Psyykkinen ja fyysinen kunto heikkenivät.” Männikön ohje vanhusneuvostoille oli, että pitäisi toimia niin normaalisti kuin mahdollista. Erittäin hyvä huomio oli se, että suunniteltaessa vanhuksia koskevaa toimintaa, pitäisi aina olla mukana eläkeläinen testaajana. Informaatiossa esimerkiksi pitäisi olla 5-6 kuulijaa, jotka toisivat esille, oliko se info helposti ymmärrettävää.

Erityisasiantuntija Päivi Tittula Valli ry peräänkuulutti monitoimijaista yhteistyötä. Kukaan ei koordinoi sitä, tehdäänkö yhteistyötä ja miten paljon, jos tehdään. Yhdistyksiä ei tarpeeksi hyödynnetä eikä eläkeläisten ammattitaitoa. Miten paljon yhdistykset tekevät vapaaehtoistyötä, ei varmaan ole tiedossa Raisionkaan päättäjillä. Muutos pitäisi saada aikaan asiakastyössä niin kuin johtamisessakin – siis asiakas mukaan päätöksentekoon. Asiakkaiden palaute on myös hyvin tärkeä.

Erityisasiantuntija Seija Viljamaa, sosiaali- ja terveysministeriö kertoi ikäohjelmasta, joka on hallitusohjelmassa. Vanhusasiavaltuutettu ollaan nyt saamassa. Loppuvuonna esitys on lausuntakierroksella ja 1.7.2021 on tarkoitus tulla voimaan.

Psykologi Marja Saarenheimo puhui otsikolla ”Onko vanha ihminen aina toinen – yhteiskunta ja osallisuus ikääntyessä.” Hän totesi, että iästä riippumatta on ihmisillä tarve kuulua johonkin (perhe, yhteisö, yhdistys jne.). Ihminen haluaa myös olla tarpeellinen. Tämän päivän 70 v on entinen 50 v, mutta heitä käsittävät termit ovat aivan erisuuntaisia. Kun pandemiaan otettiin rajaksi 70 v, oli se iso asia. Tässä tehtiin yli 70 vuotiaista ihmisiä, jotka eivät ymmärrä. Heiltä itseltään ei kysytty mitään. On erittäin tärkeää saada itse vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Tänä päivänä vanhusten puhuttelu esimerkiksi saattaa olla jopa syrjintää. On vanhuksiin kohdistuvaa stereotyypittelyä ja puhutaan kuin pikkulapselle yms. Pitäisikin olla vuorovaikutusta eri ikäryhmien välillä.

Johtaja Päivi Topo ikäinstituutti puhui ikäihmisten eriarvoisuudesta. Yllätyin tiedosta, että köyhä mies kuolee 10 vuotta nuorempana kuin rikas mies. Naisten suhteen ei tähän verrattavaa eroa ole todettu. Korona on kasvattanut eriarvoisuutta. Digieriarvoisuus on kasvanut. Liikunta on erittäin tärkeä ikäihmisille, kuten on mielen hyvinvointikin. Myös asuntoalueita suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon ikäihmiset. Tilat ja kuljetukset yhdistyksien ryhmätoimintaan pitäisi olla kaupungin tukemia. Yhteistyö yhdistysten kanssa toisi parempia tuloksia. Tulisi varmistaa, että kaikkein tiukimmilla elävät eläkeläiset saisivat tiedon oikeuksistaan.

Raision vanhusneuvoston keskuudessa alustukset herättivät vilkkaan keskustelun. Saimme myös jokainen sanoa valtakunnan tasolle mielipiteitämme ja kannanottojamme. Itse käytin puheenvuoron yksinasuvien asemasta nyky-yhteiskunnassa. Tämä on ryhmä, joka on täysin vaiettu. Eläkeläisissä on suuri joukko yksineläviä, pienellä eläkkeellä sinnitteleviä ja näin ns. köyhiä. Tämä ryhmä, oman näkemykseni mukaan, pitäisi nostaa esille ja herättää päättäjät huomaamaan nämä ihmiset. Jatkamme vanhusneuvostossa keskustelua päivän annista. Uskon, että päivä antoi meille uutta energiaa 
vanhusten asioiden hoitamiseen.

Hyvän syksyn toivotuksin

Helinä

 

perjantai 28. elokuuta 2020

 


Historian havinaa Forssassa

 

Iloinen puheensorina kuului Keon pysäkillä Raisiossa torstaina 27.8. jo ennen klo 8 aamulla. Eläkeliiton Raision yhdistyksen jäsenet odottelivat bussia yhteiselle sokkomatkalle Naantalin yhdistyksen kanssa. Sokkomatkat ovat tulleet niin rutiineiksi, ettei kukaan enää yritäkään tivata etukäteen, mihin mennään. Seikkailunhaluiset lähtevät sokkomatkalle. Retken oli suunnitellut ja vetäjänä toimi Naantalin yhdistyksen puheenjohtaja Seija Tuominen.

Matkamme suuntautui Hämeen härkätietä pitkin kohti Forssaa. Tunnelma autossa oli leppoisan hilpeä. Puheensorina täytti auton. Kukaan ei varmaankaan kaivannut mitään ohjelmaa bussimatkalle. Kaikilla tuntui olevan tarve ja halu vaihtaa kuulumisia.

Ensimmäinen kohteemme oli Hotelli Maakunnan pihapiirissä oleva tunnelmallinen juhlatila, jossa joimme kahvit nauttien puistopiirakasta, joka tuotteistettiin Forssan saatua kansallisen kaupunkipuisto-statuksen. Matkailusihteeri Mari Noromies-Wahl kertoi meille Hotelli Maakunnasta, jossa entisaikoina oli vieraillut paljon kuuluisia henkilöitä. Vierailuista johtuen on siellä esimerkiksi Taben-, Erikin-, Kaurismäen-, Kekkosen, Ansan ja Taunon ynnä monien muiden kuuluisuuksien huoneet. Hotellia vastapäätä on Suomen kaunein talo, Työväentalo. Työväentalosta päästiinkin Sosialidemokraattien kuuluisaan Forssan perustamiskokoukseen vuodelta 1903 ja sen kauaskantoisiin seurauksiin.



Paikallisopas Sirpa Rauhalan johdolla siirryttiin linja-autolla tutustumaan Forssaan ja vanhan ”Tyykikylän” tarinaan. Vierailimme Kehräämöalueella Forssan museossa, jonka näyttely ”Kirjavan kankaan kaupunki” kertoo vanhan tehdasyhdyskunnan ja ympäröivän maaseudun elämästä 1840-luvulta 1970 luvulle.  Tutustuimme ruotsalaiseen Axel Wilhelm Wahren nimiseen mielenkiintoiseen herraan, jota voidaan pitää Forssan perustajana. Hän perusti ensin puuvillakehräämön ja laajensi vähitellen mittavaksi tehdasyhteisöksi, jossa kehrättiin, kudottiin, painettiin kankaita yms.  Parhaimmillaan hänellä oli 2500 työläistä. Kerrotaan, että Warren kulki ympäri maita ja juotti isäntiä juovuksiin ja sitten osteli maita. Ostos oli vähintään 100 hehtaaria kerralla ennen kuin kauppoja syntyi. Wahrenin Forssassa oli ns. ”pumpulienkeleitä”, joiksi lapsityövoimaa sanottiin. Uskomatonta, että 4-5 vuotiaat lapset pantiin töihin. Laulussa ”Forssasta poijaat kotoisin ollaan… ” lauletaan: ”Jokaisella Forssan poijaalla on vihkimätön vaimo…” Forssan naimattomilla naisilla oli sairauskassan jäsenyys. Naiset eivät olleet niin tyhmiä, että olisivat vaihtaneet tämän etuuden vihkitodistukseen. Tehtaan työläisillä oli kuitenkin turvattu elämä verrattuna tehdasyhteisön ulkopuoliseen väestöön. Tehdastyöläisillä oli tehtaan terveydenhuolto, koulutus ja harrastusmahdollisuudet ja ruokailu mm. Wahren piti huolen työväestään, mutta muille saattoi toimittaa vaikka homeisia viljapaaluja. Elämä 1800-luvun Forssassa oli hyvin mielenkiintoista. Sirpa-oppaamme esitystapa ja kerronta olivat elävää ja mukaansa tempaavaa. Nauru olikin herkässä. Oppaalta kuulimme senkin, että ainut sana, missä forssalainen käyttää F kirjainta on ”pesufati”.



Vuonna 1934 Forssa-yhtiöt fuusioituivat Finlayson Oy:n kanssa, ja syntyi Finlayson Forssa Oy.Forssan asema suurimenekkisten arjen käyttökankaiden valmistajana vahvistui, sillä Finlayson keskitti kankaan painamisen kokonaan Forssaan. Vaikkakin Finleysonin tuotantolaitokset asteittain loppuivat on paikalla tänä päivänä pieni suunnitteluateljee Rykkeri, jossa painetaan kankaita. Nimestä on kehittynyt tuotemerkki, jolla nyt myydään niin sisustustuotteita kuin vaatteitakin.

1960-luvulla kaupunkikuva alkoi muuttua. Armas Puolimatka perusti Forssaan Rakennusvalmiste Oy:n ja alkoi kehittää voimallisesti elementtirakentamista. Armas Puolimatkasta muistui mieleen myös monia hauskoja juttuja. Armaksella oli aina kiire ja kuski määrättiin ajamaan ylinopeutta. Kuski toppuutteli, että tulee sakot. Armas sanoi, että aja sinä vaan, minä maksan sakot. Kerran poliisit sitten pidättivätkin, koska oli 40 km/t ylinopeutta.  Puolimatka lykkäsi ison tukon rahaa poliisille ja poliisi toppuutteli, että tässä on jo liikaa. Armas sanoi, että tullaammehan me takaisinkin.

Kaupunkikierroksella näimme monia Forssan nähtävyyksiä: kaupunkipuisto, Pilvimäen ravirata, piippuaukio/nykyinen tori, Viihdeuimala Vesihelmi, Forssan Elävien kuvien teatteri ja tietenkin saimme hyvän käsityksen forssalaisista maisemista ja näköaloista.



Ohessa pieni pala näkemästämme ja kokemastamme. Forssassa on paljon nähtävää ja ennen kaikkea minua kiinnosti Forssan historia. Forssan nykyinen kaupunginjohtaja Jari Kesäniemi on hakenut Raision kaupunginjohtajaksi ja lehtitietojen mukaan on vahvoilla tulla valituksi. Oppaamme mukaan Kesäniemi on hyvin pidetty johtaja Forssassa ja ihmettelevätkin siellä, miksi haluaa Raisioon. Se onkin sitten jo ihan toinen juttu.

Kiitän lämpimästi kaikkia osallistujia ja muistattehan pitää yhteisen salaisuutemme.

 Teksti ja kuvat: Helinä Aaltonen

 

 

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Maaseudun rauhassa



Koronakaranteenissa on aikaa ajatella ja erilaisia pohdintoja nouseekin mieleen. Asiantuntijat ennustavat, että tämän epidemian jälkeen moni asia on muuttunut. Niin Suomi kuin koko maailma on erilainen kuin se oli ennen koronaa. Uskon siihen ennustukseen.  En kuitenkaan usko, että ihmisen perusluonne olisi muuttunut. Kunhan kriisi on ohitse, nousee taas pintaan oma etu, vastakkainasettelu, valeuutiset jne.

Uskon, että digiloikasta jää jotakin pysyvää. On hämmästyttävää, miten nopeasti digitalisaation alueella on menty eteenpäin. Tästä hyvänä esimerkkinä on koulumaailma. Yhdistyksemme tarjoaa myös digitalisaation välityksellä monia mahdollisuuksia tavata ja pitää yhteyttä muihin jäseniimme. Enpä olisi uskonut, että tulee päivä, jolloin itse perustan digitaalisen kokoushuoneen ja kutsun sinne ihmisiä tapaamiseen. Myös Eläkeliiton sivuilta löytää videoita, joissa annetaan vinkkejä ja ideoita karanteeninaikaiseen elämään. 

Nyt viimeistään pitäisi jättää se asenne, etten enää opi. Ne, joilla ei ole mitään kosketusta digimailmaan ovat nyt todella pulassa. Olen saanut yhteydenottoja karanteenissä olevilta vanhuksilta. Pankkikortti kylläkin nykyisin kaikilla on, mutta kaikki eivät pysty tai uskalla yksinään nostaa rahaa. Kova huoli on myös laskuista, jotka uhkaavat erääntyä ja palvelut eivät pelaa kuten normaaliaikana. 

Suuri määrä ihmisiä tekee nyt etätöitä ja palautteen perusteella kaikki sujuu hyvin. Uskon, että myös etätyöt jäävät monen kohdalla pysyviksi. Tässä aukeaa mahdollisuus maaseudun asuttamiseen. Itse maaseudulta kotoisin olevana koskettaa syvästi, kun näen maaseudun autioituneita taloja. Tutkimusten mukaan hyvin suuri määrä ihmisistä  haluaisi asua maalla, mutta työt pakottavat kaupunkiin. Onhan sekin selvä tosiasia, että harvaanasutulla maaseudulla eivät virukset leviä siinä määrin kuin tiheään asutuissa kaupungeissa. Ehkä koronan jälkeen muuttoaalto maalta kaupunkeihin muuttaakin suuntaa.

Ihmiset istuvat valtavat ajat kokouksissa. Usein siirrytään kokouksesta toiseen ja kokouspaikkojen välimatkat saattavat olla melkoiset. Uskon, että nämäkin käytännöt tulevat jonkin verran muuttumaan. Myös erilaisia koulutuksia ja kursseja voidaan hyvin pitää etänä. Olen ilmoittautunut lausuntakurssille Espooseen ja hämmästyin kun sain tiedon, että kurssi pidetään etänä. Mielenkiinnolla odotan.

Uskon myös, että nyt vihdoinkin huomataan omavaraisuuden merkitys maataloudessa. En mielelläni tällä kertaa osta espanjalaisia tuotteita, en edes saksalaisia.  Eläkeläiset ovat tottuneet marjastamaan ja sienestämään. Emme ole tottuneet pitämään mitään työtä vähempiarvoisena. Meitä on iso joukko hyväkuntoisia eläkeläisiä, pidetään huolta siitä, että ainakin omiksi tarpeiksi poimimme itse marjamme.

Eräs facebook-kaverini ihmetteli käytöstään, kun meni riskiryhmille varattuna aikana kauppaan. Hän ei tervehtinyt ketään, ei katsonut silmiin, ei puhunut kenellekään mitään. Hän kauhisteli, miten korona oli hänet muuttanut. Täällä maaseudulla kyllä tervehditään, kun lenkillä osutaan vastakkain. Huudellaan etäältä toisillemme kuulumiset. En usko, että virus kulkee äänen mukana. Koronasta huolimatta ihmiset vaikuttavat täällä maaseudulla hyvinkin onnellisilta. Onhan tunnettua luonnon ja liikunnan merkitys myös mielialalle. 

Hauskin silmiini osunut, koronaan liittyvä juttu on Seija-Liisa Junkkalan facebookissa julkaisema koronavitsi. Siinä Seija-Liisa mietti, mihin menisi pääsiäisenä - menisikö olohuoneeseen vaiko makuuhuoneeseen. Jotain tämän tapaista huumoria tähän karanteeniin kaipaisin.

Jos teillä on tuttavia, joilla ei ole muita yhteydenpitovälineitä kuin puhelin, muistakaa soittaa. Itse pidän säännöllisesti yhteyttä kolmeen tälläiseen henkilöön. Joka kerta kun soitan, kuulen äänestä, miten ilahtunut vastaaja on. Ei jätetä ketään yksin. Katsotaan edelleen ihmisiä silmiin ja tervehditään. Voikaa hyvin.

Helinä