perjantai 5. lokakuuta 2018

Mietteitä syyskokouksen lähestyessä

Kesä on mennyt ja syksy jo pitkällä. Kuumasta kesästä huolimatta oli yhdistyksellämme  toimintaa kesälläkin - kävimme mm. Laajoen kesäteatterissa, teimme merimatkan Katanpäähän ja pidimme huolta kunnostamme. Suuret kiitokset Lampolan Ritvalle, joka koko kesän yhdisti porukkaa kerran viikossa Kuntokeitaalle. Meitä on kuitenkin paljon niitäkin, jotka ovat koko kesän kaupungissa. Mennyt kesä on muistoina mielessä ja katseet suuntautuvat tulevaan.

Yhdistyksemme syyskokous on torstaina 15.11. alkaen klo 13 Tornilassa. Asialistalla on tuttuun tapaan puheenjohtajan valinta ja hallituksen jäsenten valinta. Lisäksi hyväksytään kesäkuussa Jyväskylän Liittokokouksessa hyväksytyt yhdistyksen uudet säännöt.

Jouduin viisi vuotta sitten oikeastaan sattumalta yhdistyksen puheenjohtajaksi. Oltiin valmistelemassa yhdistyksen 25-vuotis juhlia. Silloinen puheenjohtaja Tarmo Vihersalo oli ilmoittanut hyvissä ajoin etukäteen, ettei jatka enää puheenjohtajana. Jäsenistö kannatti kovasti Seija-Liisa Junkkalaa uudeksi puheenjohtajaksi, vaikka hän oli ilmoittanut, ettei voinut suostua siinä elämänsä tilanteessa niin sitovaan tehtävään.   Muita vaihtoehtoja ei tullut.  Kävi niin, ettei kokouksessa ollutkaan ketään, joka olisi suostunut puheenjohtajaksi. Istuttiin kokouksessa ja oltiin ymmällä, mitä tehdään. Juhlat olivat tulossa ja ynnäsin mielessäni, että menevät ne juhlatkin piloille, kun ei ole puheenjohtajaa. Ehdotin itse itseäni - rohkea veto. Ajattelin, että vuoden päästähän on uusi valinta. En mitään suosionosoituksia saanut, mutta pakkotilanteessa minut nuijittiin puheenjohtajaksi. Kuinka kävikään! Vaikka alku oli vaikeata niin innostuin hommaan. Aloin saada tukijoita ja ystäviä. Nyt on menossa viides vuosi. Hyvät jäsenet, teidän ansiostanne olen viihtynyt.

Hallitukseen tarvitaan uusia jäseniä. Jotkut lähtevät ja uusia tulee tilalle. Niinhän se toiminta menee. Hyvät jäsenet, ottakaa  asiaksenne paneutua meidän kaikkien yhteiseen asiaan. Miettikää omalta kohdaltanne, josko hallitustyö kiinnostaisi. Miettikää ystäviänne, lähipiiriänne,  löytyisikö sieltä kiinnostusta. Hallitustyön vaikeutta ei tarvitse pelätä. Kiinnostus ja innostus asioihin riittää. Työ tekijänsä opettaa ja apua kyllä saa. Koulutuksiin on myös mahdollisuus päästä. Koulutukset eivät maksa jäsenelle itselleen mitään. Tullessani yhdistyksemme hallitukseen en tiennyt oikeastaan mitään Eläkeliitosta ja aika vähän Raisiostakin. Vasta eläkkeellä ollessani olen oppinut tuntemaan Raisiota ja raisiolaisia. Työssäoloaikana en oikeastaan osallistunut kovinkaan paljoa Raisiossa mihinkään, koska vapaa-aikakin vietettiin kesät / talvet mökillä. Voinkin sanoa, että vasta eläkkeellä ollessani minusta tuli raisiolainen ja suurena tekijänä siinä on ollut toiminta yhdistyksessämme.

Itse en valitettavasti pääse osallistumaan syyskokoukseemme, koska minulla on aika TYKS:iin juuri samana päivänä - pieni, vaaraton toimenpide. Toivon syyskokoukseen runsaasti väkeä, niin jää tuntuma, että demokratia toimii. Tuokaa selvästi esille jäsenistön kanta. Tehkää päätökset ja päätösten jälkeen toimitaan yhdessä tehtyjen päätösten mukaisesti. Hyvää kokousta toivotellen


Helinä 

lauantai 8. syyskuuta 2018


Kävimme Porvoossa ja Helsingissä

Porvoon kirkon ovella

Tuli tunne, että täytyy ihan paperille panna tuntemuksensa matkasta Porvooseen ja Helsinkiin – sen verran oli mielenkiintoinen matka. Tuli toisaalta täytettyä aukkoja yleis-sivistyksessä ja toisaalta taas saada mahtavia kokemuksia ja vaikutteita elävästä elämästä. Hallitus päätti kokeilla matkanjärjestäjänä paikallista yrittäjää Ritvan Matkoja.  Matka oli siis testi Ritvan Matkoille, joka oli ensimmäisen kerran matkanjärjestäjänämme. 

En muista koskaan ennen matkasta stressaantuneeni, mutta nyt kävi niin, että  stressi iski päälle. En edes muista montakohan puhelua sain edellisenä päivänä, joissa kyseltiin, mistä lähdetään, miten maksetaan ja milloin lähdetään. Soitot saivat tunteen, että nyt ei tiedotus ole ollut ihan paikallaan. Lisäksi Ritva soitteli, että opas on ilmoitellut tietöistä, joita on paljon ja saattavat sekoittaa aikataulut. Paljoa en nukkunut edellisenä yönä. Hyvissä ajoissa ajelin Keon pysäkille varautuneena pahimpaan ja toivoen parasta. Helpotus oli suuri, sillä kaikki olivat paikalla iloisina ja intoa puhkuen. Voi " juku", miten hyvä porukka ajattelin mielessäni. Olkaa ystävällisiä ja tarkistakaa edelleenkin, jos jokin asia on jäänyt epäselväksi. Vastaan mielelläni puheluihin. 

Jossakin vaiheessa matkaa otimme mukaan oppaamme, ihan vaan Orvokin meille matkalaisille. Orvokkiin ihastuimme yksimielisesti. Kukaan ei sanonut, että puhui liikaa tai liian vähän. Orvokki osasi asiansa. Tiesitkö, että Porvoo on Suomen toiseksi vanhin kaupunki? Luin netistä, ettei sekään asia ole yksimielinen. Joka tapauksessa Porvoo oli mielenkiintoinen kaupunki. Oppaan selostamana kuulimme niin kaupungin historiasta kuin Tuomiokirkonkin vaiheista. Kävimme Tuomiokirkossa ja Brunbergin suklaa- ja makeismyymälässä, jossa saimme yllin kyllin maistella tuotteita, jotka olivatkin suussa sulavan maukkaita. Vähän jäi kaupungissa omaa aikaakin. Ihania putiikkeja oli kapeiden katujen varsilla. Piipahdin yhteen ja näin ihanan tunikan ja menin vielä onneton koittamaan sitä ja poistuin putiikista tyytyväisenä itseeni, etten ostanut mitään. Nyt kadun, kadun syvästi. Opin tästä, että tässä iässä varovaisuus on turmioksi.

Seuraava kohteemme oli Haikon kartano. Katselimme Keltaisessa salongissa Albert Edelfeltin maalauksia ja kuulimme Haikon historiaa ja kauppaneuvos Satu Tiivola kiinnosti kovasti. Kaikki kehuivat ruokaa. En pane vastaan, mutta uskon, että lisää maustetta ruokaan toi ympäristö. Oli siinä silmällekin ruokaa. Moni matkalle lähtijä ilmoitti syyksi, ettei ole käynyt Haikon Kartanossa. Uskon, etteivät pettyneet.
 
Ajelimme Helsinkiin mieli täynnä haikeutta Porvooseen. Monet muistelivat entisiä Porvoossa asuneita kulttuuripersoonia ja heidän yhteyksiänsä Porvoon kaupunkiin. Nykyisistä kuuluisuuksista muistui mieleen vain Remu Aaltonen ja siitäkin oli epävarmuutta, että onko enää porvoolainen. 

 Helsingissä menimme Tuomiokirkkoon, jonne ajoitus oli klo 15. Oppaalle ilmoitettiin, että klo 15 tulee Maanpuolustusvoimien paraati, joten jouduimme odottamaan. En nyt ihan tarkkaan tiedä, mikä paraati se oli, mutta joka tapauksessa se oli extraa matkallemme. Se oli juhlava ja komea kulkue. Ihan liikutuin  ja nostin  rintaa ylöspäin ja ajattelin, että suomalaisia tässä olemme.Yksi aukko sivistyksessä täyttyi, koska en ollut käynyt aikaisemmin Helsingin Tuomiokirkossa. Kirkko ei suuria tunteita herättänyt. Kirkko jäi täysin varjoon aikaisemmin nähdyn  ja koetun puolustusvoimien paraatin suhteen. Epäilen kuitenkin kunniakulkuetta joksikin promootioksi, koska joukossa näkyi myös naisia ja monella oli tohtorin hattu päässä. Väliäkö sillä. mitä porukkaa olivat! Meille se oli upeaa katsottavaa ja tunnelman kohottajaa.
 
Lähdimme kiertoajelulle Helsinkiin. Hämmästyin, miten kaupunki on muuttunut. Olenhan sentään asunut Helsingissä, joka on opiskelukaupunkini. Onhan niistä opiskeluajoista 50 vuotta aikaa. Kiertoajelu sisälsi Senaatintorin ympäristön, Uspenskin Katedraalin, Esplanadin puisto, jota sanotaan helsinkiläisten olohuoneeksi kesällä, Hotelli Kämp, maailmanpyörä, Kaivopuisto, jossa nykyisin museona toimiva Mannerheimin kotitalo, Stadion, Seurasaari mm. Erityisesti ihailin paikoittain kaunista arkkitehtuuria. Esimerkiksi Kaivopuiston talot sykähdyttivät. Opas kertoi, että helsinkiläiset pyöräilevät paljon ja pyöräilytiet risteilevät kautta kaupungin. Kaupunki vuokraa pyöriä hintaan 25€/koko kesä. Pyöräily saa kuitenkin kestää vain puolituntia kerralla.  Pyöriä saa kuljettaa yleisissä kulkuneuvoissa, jos on tilaa.

Sibelius monumentilla pysähdyimme. Mieleeni palautui kohu, jonka hyvin muistan Eila Hiltusen teoksesta vuodelta 1967. Taideteos oli näkemisen arvoinen. Teos on tehty teräsputkista, joita on noin 600 kpl. Toinen pysähdys meillä oli Temppelinaukion  kirkolla. Ellet vielä ole nähnyt tätä kirkkoa, mene vilkkaasti katsomaan. Kirkko on näkemisen arvoinen. Kallioon louhitun kirkon ovat suunnitelleet Timo ja Tuomo Suomalainen. Temppeliaukion kirkko on kävijämääriensä perusteella Suomen suosituin arkkitehtuurinähtävyys. Näimme myös presidentin virka-asunnon Mäntyniemen ja presidentin saunan sekä pääministerin virka-asunnon Kesärannan. Mielenkiintoista, että valtakunnan ykkösmiehet asuvat vain noin kilometrin etäisyydellä toisistaan.

Huippuna lopuksi oli uusi Amos Rex museo, jossa oli japanilaisryhmä TeamLabin digitaalisen taiteen näyttely. Näyttelytilat ovat maan alla. Katon kummut muodostavat uudenlaisen urbaanin maiseman. Onnistuin saamaan lipun näyttelyyn. Jonot olivat pitkät lippuluukuilla, joten vain harvat meistä ehtivät saamaan lipun. Näyttely osoitti, että tulee uusia taiteen muotoja, joita ei osata edes aavistaa. Näyttelyssä on seinille heijastettu liikkuvia, digitaalisia maailmoja, joihin näyttelykävijä pääsee kävelemään sisään. Tunnelmaa näyttelyssä kuvaisin lähinnä sanalla epätodellinen. Värit ja kuvat olivat kauniita ja kaikki eli. Mikään ei ollut staattista, paikallaan pysyvää. Esimerkiksi peilejä oli joka puolella. Niissä näki kuvansa normaalisti, silti oli tunnelma, ettei siinä mitään peiliä ole. Lattialla oli kuin kuilu, mutta eihän siinä mitään sellaista ollut. Vähän pelottavaltakin tuntui aluksi koko homma, kunhan siihen tottui ja pystyi ihailemaan värejä ja kuvia. Jotain erilaista ja uutta näyttely joka tapauksessa tarjoaa.


ORVOKILLA varjo merkkinä, että näkyy. Ei satanut.
Ritvan Matkat läpäisi testin hyvin arvosanoin. Mitään moitteita ei kuulunut. Kuljettaja Arista pidettiin kovasti. Lisää opastettuja matkoja toivottiin. Kiitän kaikkia mukana olleita. Olitte hyvä porukka. Nähdään taas! 


 

 

Kuljettajamme ARI
 

   
 

Pirkko ja Riitta unelmoivat matkasta tällä pelillä

Maanpuolustusvoimien paraatia

Sibeliusmonumentti


perjantai 8. kesäkuuta 2018

Eläkeliiton liittokokous Jyväskylässä

Kolmen vuoden välein kokoontuva liittokokous on Eläkeliiton tärkein tapahtuma. Jyväskylässä 6.6.2018 kokoontunut kokous oli Eläkeliiton 19. liittokokous. Kokous alkoi upean lippukulkueen saapuessa Paviljongille musiikin tahdittamana. Kokouksen arvoa nosti tietoisuus siitä, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli lupautunut kokouksen suojelijaksi. Juhlallisuutta, mielenkiintoa, jännitystä ja huumoriakin sisältävä kokous oli kaikin puolin onnistunut. Eläkeliiton Elämää käsillä -projekti ja Keski-Suomen piiri olivat haastaneet ikäihmiset toteuttamaan oman näkemyksensä ja palasensa metsästä. Paikalla nähtiinkin noin 100 metsää, joissa oli mielikuvitus lentänyt ja käden taidot nostettu esille. Metsänäyttely oli loistava. Joukossa oli myös Raision yhdistyksen Ann-Mari Laineen suunnittelema ja miesten avustuksella koottu upea taideteos, joka sai osakseen paljon huomiota, ihailua ja kiitosta. Taideteos ylläolevassa kuvassa.

Kokouksen avasi väistyvä puheenjohtaja Eeva Kuuskoski. Kattavasti Eeva käsitteli oman aikansa saavutuksia ja tulevaisuuden tavoitteita sekä loi katsauksen myös siihen, miten merkittävä sote- uudistus on eläkeläisille.
Liiton toiminnanjohtaja Anssi Kemppi loi katseet ensin taaksepäin kuluneeseen kolmeen vuoteen ja sitten tulevaisuuteen ja kehittämiseen. Kemppi totesi, että jäsenmäärä on liitossa säilytetty, vaikkakin monessa yhdistyksessä on myös tapahtunut jäsenmäärän laskua. Ilolla totesin mielessäni, että Raision yhdistys oli selvästi jäsenmäärää nostamassa, josta kertoo jo kolmas perättäinen voittomme jäsenhankintakisassa. Liitto on niin vahva kuin sen yhdistykset, totesi Kemppi viisaasti. Äijävirtaa hankkeen Kemppi nosti erityisenä plussana esille ja myös sen kehittämisen tulevaisuudessa. Digitalisaatio ja tiedotus olivat niin Kempin kuin lähes kaikkien puhujien agendalla. Myös niistä, jotka eivät pysy mukana tässä kiivaassa kehityksessä on pidettävä huolta. Lähiverkkohanke on suuri uudistus liitossa, piireissä ja yhdistyksissä. Hankkeessa kaikki olemme tavalla tai toisella mukana. Edunvalvontaan on panostettu ja panostetaan yhä enemmän Eetun kautta. Kemppi korosti, että yhteistyökumppaneita tarvitaan, yhdessä saadaan aikaan enemmän.

Sääntömuutokset eivät menneet ihan nuijan kopautuksella lävitse. Päästiin jopa äänestämään. Liiton säännöissä sanotaan, että mikäli yhdistys lopetetaan niin varat menevät Eläkeliitolle. Eriävänä mielipiteenä esitettiin, että tässä tapauksessa varat menisivät kunnalle, jossa ne määrättäisiin käytettäväksi eläkeläisten virkistystoimintaan. Toinen äänestettävä asia oli liiton sääntöjen kohta, joka muuttuu niin, että Liittokokousedustajia saa yhdistys yhden edustajan alkavaa 300 jäsentä kohden. Nykyisissä säännöissä on, että yhdistys saa yhden jäsenen alkavaa 200 jäsentä kohden. Eriävän mielipiteen mukaan muutos heikentää pienten yhdistysten vaikutusvaltaa. Kaikki muutokset etenivät kuitenkin liittohallituksen esittämällä tavalla.
Aloitteita Liittokokoukselle oli tullut kuusi kappaletta, koskien edunvalvontaa, ansiomerkkienjakoa, taloushallinnon kehittämistä, matkakorvauksia, kulttuuriperinnön vaalimista ja saattohoitoa. Liittohallituksen vastaukset olivat hyvin perusteltuja ja varmasti hyvä, että kaikkia aloitteissa mainittuja asioita mietittiin ja niistä keskusteltiin.
Jännittävä oli uuden puheenjohtajan valinta, vaikka ehdokkaita olikin vain yksi.
Elä­ke­lii­ton Hel­sin­gin pii­ri esit­ti uu­dek­si pu­heen­joh­ta­jak­si so­si­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­ri­ön yli­joh­ta­jan pai­kal­ta eläk­keel­le jää­nyt­tä Rai­mo Ikos­ta. Poh­jois-Kar­ja­lan Li­pe­ris­sä syn­ty­nyt Iko­nen on myös ju­ris­tin tut­kin­non suo­rit­ta­nut hal­lin­to­tie­teen toh­to­ri. Ikonen kertoi tuntevansa hyvin Eläkeliiton, koska on työnsä puolesta ollut sosiaali- ja terveysministeriössä jakamassa Eläkeliitolle rahaa. Ikonen ei pröystäillyt tutkinnoillaan eikä korkeilla virkatehtävillään vaan kertoi olevansa maanviljelyspaikasta, kertoi sisaruksistaan ja äidistään, joka oli innokas eläkeliittolainen ja puhejohtajakautenaan sai yhdistyksen jäsenmäärän kaksinkertaistumaan. Uusi puheenjohtaja nosti esille kolme haastetta tulevalle toiminnalle Eläkeliitossa. Ensimmäinen oli elvyttäminen kenttätasolla. Tämä lämmitti erityisesti mieltäni, koska lähdetään liikkeellä juuri sieltä, missä työ tehdään. Toinen tavoite oli tiedottaminen - miltä näytetään ulospäin, onko vuorovaikutusta, työnjako julkisuuteenpäin jne. Monikanavainen tiedottaminen on a ja o. Kolmantena Ikonen mainitsi verkostoitumisen. Tarvitsemme rohkeutta kohdata uusia sidosryhmiä, varsinkin edunvalvonnan suhteen. Sote haastaa myös järjestötyössä. Ellei vaikuteta meitä viedään kuin pässiä narusta totesi Ikonen.
 
Kokous jätti myös julkilausuman "Suomeen tarvitaan ylisukupolvinen eläkeläisköyhyyden vähentämisohjelma."
Mahtavat olivat Jyväskylässä niin iltajuhla kuin torstaipäivän jumalanpalvelus ja pääjuhlakin.
Iltajuhlassa kuulimme keskisuomalaisia taiteilijoita - musiikki-, laulu-, tanhu-, voimisteluesityksiä ja näimme oikein hauskan näytelmän. Viimeiseksi yleisöä viihdytti Arja Koriseva.
 Päiväjuhlassa esiintyi mm Maria Lund. Kaikki juhlan esitykset olivat hyvin korkeatasoisia ja nautinnolla kuuntelimme ja katselimme.
Annika Saarikko osoitti suurta arvostusta Eläkeliittoa kohtaan, koska tässä kiireessä ja tässä sote-paineessa otti aikaa ja saapui kokoukseemme juhlapuhujaksi. Kaikki kokouksessa olijat tiesimme, missä paineissa soten ja viikonvaihteen puoluekokouksen suhteen oltiin. Ministeri kertoikin, että 18 tuntisia työpäiviä on tehty. Onneksi Aarnilla on iso-äiti. Annika kertoi hyvin tuntevansa uuden puheenjohtajamme ja Annikan lausunto Ikosesta oli: mies, jolla on ilo silmissä ja numerot mielessä. Väistyvästä puheenjohtajasta Annika luonnehti: Eeva on ihmisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen tähtäävä henkilö.
Annika paneutui puheessaan tavoitteeseen "ikäystävällinen Suomi". Esille tuli paljon uudistettavia asioita - kaupunkeihin seniorikortteleita, kotona asumisen edellytykset uusiksi, turvallisuudentunteen parantaminen, omaishoito yms. Perheministerinä Annika kiinnitti huomion yksin asuviin. Yksin asuva on myös perhe. Yksin asuvien taloudellisen tilanteen selvitys valmistuu elokuussa. Ilolla totesin, että vihdoinkin tähän asiaan paneudutaan. Digitalisaation kehitystä ja soteakin Annika käsitteli puheessaan. Kattavan, hyvän katsauksen saimme valtakunnan tilanteesta. Onneen tarvitaan ministerin mukaan kolme asiaa - tekemistä, joku jota rakastaa ja jotain jota toivoo. Annika lopetti Tove Janssonin sanoihin: "Kun joku pääsee tarpeeksi vanhaksi, hän saa tehdä juuri sitä, mitä haluaa."
 
Lämpimät kiitokset keskisuomalaisille hyvin järjestetystä, muistoihin jäävästä Eläkeliiton 19. liittokokouksesta. Me viihdyimme ja me nautimme.
 
Helinä Aaltonen

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Pohdintaa eläkeläisistä ja eläkkeistä

Vanhusneuvostokurssilla  Raisiosta Mauri Salmela, Kalevi Piironen,
 Markku Toivola ja Helinä Aaltonen
Eläkeliitto on myös edunvalvontajärjestö. Tämä näkökulma on monessa yhdistyksessä jäänyt taka-alalle ja oikeastaan liitossakin. Viime aikoina, kun eläkeläisten etuja on systemaattisesti kavennettu, on asia alkanut kiinnostaa. Eläkeliitolla on tänä vuonna eläkeläisten etujärjestön Eetun puheenjohtajuus ja sen myötä on alkanut tapahtua.  Eetu on tarttunut ponnekkaasti kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten aseman parantamiseen. Vanhusneuvostojen roolia on selvitetty ja korostettu jäsenistölle. Ellei olisi Vanhusneuvostoja, ei olisi mitään virallista elintä, joka toisi esille ikä-ihmisten näkökulman. Hyvin toimiva, aktiivinen Vanhusneuvosto               
on paikkakunnalle suuri etuus.                    
                                                                                    
Vuonna 2016 Eetun tekemän kyselytutkimuksen mukaan eläkeläiset olivat tyytyväisempiä elämäänsä kuin väestö keskimäärin. Varsinkin vanhimmat eläkeläiset ovat nähneet ja kokeneet niin rankkaa ja puutteellista elämää, etteivät he valita, vaan osaavat tyytyä vähään. Suurimmaksi ongelmaksi samassa kyselyssä tuli kuitenkin eläkkeiden pienuus, toiseksi nousi yksinäisyys ja kolmanneksi sos.- ja terv. palveluiden heikko saavutettavuus. Kysyttäessä suhtautumisesta eläkeläisjärjestöihin tuli esille , että eläkeläisjärjestöt ovat tarpeellisia tulevaisuudessakin, mutta saisivat olla nykyistä aktiivisempia ja ovat nyt etäisiä ja tuntemattomia. Nämä vastaukset tulisi huomioida ei vain liiton ja piirin toiminnassa, vaan myös yhdistyksissä. Tutkimus on tehty kolmen vuoden välein, joten ehkä ensi vuonna saamme uudet tutkimustulokset.

Turun Sanomat julkaisi mielenkiintoista tietoa eläkkeistä. Miettimään pisti alle 1100€ eläkkeen varassa elävien eläkeläisten määrä. Raisiossa esimerkiksi 23,5% raisiolaisista eläkkeen saajista saa alle 1100€/kk eläkettä. Evankelisluterilaisen kirkon organisoiman Yhteisvastuukeräyksen kohteena on tänä vuonna nälkä ja köyhyys. Kirkko on tässä yhteydessä nostanut ansiokkaasti esille suomalaista köyhyyttä. Uskon, että moni yllättyi, kun kirkko nosti esille 470 000 suomalaista köyhää. Suuri ryhmä näissä köyhissä on eläkeläiset. Suurimman köyhien eläkeläisten ryhmän muodostavat 75 vuotta täyttäneet yksin asuvat naiset. Ns. taitetun indeksin ansiosta eläkkeet jäävät vuosi vuodelta jälkeen palkoista, joten eläkeläisen tulotaso vääjäämättä kutistuu yhä pienemmäksi iän karttuessa.

Eläkkeiden erot paikkakunnittain ovat myös hämmästyttävän suuret. Kauniaisissa eläkeläiset saavat keskimäärin 3014€/kk ja Oripäässä keskimääräinen eläke on 1334€, Raisiossa 1643€/kk. Mikä tämän asian selittää? Siihen on varmaankin monta selitystä. Joka tapauksessa tämä tuo merkittäviä haasteita nyt meneillään oleville maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksille.

Yksin eläke ei ratkaise eläkeläisten elämisen laatua. Vaikkakin terveydenhuollon järjestelyt siirtyvät maakuntatasolle jää paikkakunnalle paljon ikäihmisten elämiseen vaikuttavia asioita - palvelut,  kulttuuri,koulutus, harrastukset, esteettömyys, asuminen jne. Oman paikkakunnan Vanhusneuvosto on paras mahdollinen asiantuntija näissä asioissa. Juuri nyt, kun valmistellaan suuria muutoksia, on Vanhusneuvoston rooli erittäin tärkeä. Vanhusneuvosto on ainoa virallinen toimija, joka pystyy vaikuttamaan ikä-ihmisten elämän laatuun. Vanhusneuvostossa on suurin paikallinen asiantuntemus, joten se hoitaa paikallista edunvalvontaa ja Eetu hoitelee valtakunnan tason asioita.Tehdään rakentavaa yhteistyötä Vanhusneuvoston kanssa ja ollaan mukana päätettäessä ikä-ihmisiä koskevista asioista.


Helinä

maanantai 18. joulukuuta 2017

Joulurauhaa ja hyvää Uutta Vuotta

Vuosi on taas päättymässä. Tämän vuoden viimeinen yhteinen tapahtumamme, joulujuhla on muistojen joukossa. Juhlasta jäi hyvät tunnelmat. Mukana oli 91 yhdistyksemme jäsentä. Palaute on ollut positiivista ja palautetta on myös tullut. Olin joulujuhlaa seuraavana päivänä Vanhusneuvoston joulunvietossa ja tapasin siellä useita meidän juhlassamme mukana olleita. Palautetta tuli paljon, kun samat ihmiset heti seuraavana päivänä olivat taas koolla. Palaute oli niin positiivista, että suomalaisella luonteella ja saamaani kotikasvatukseen vedoten en sitä sellaisenaan julkista. Mainitsen vain, että kaikki ohjelmanumerot saivat kiitosta. Tosin on todettava, että kaikki palautteen antajat mainitsivat äijäpiirin tonttuleikit hauskimmiksi. Kuvassa äijäpiirin tontut. Suuren kiitoksen saivat myös lapsien laulut ja kulttuuri-ihmiset arvostivat paljon sitä, että Suomi-100 teema jatkui. Sekin  oli huomattu, että kokoontumistilamme oli erityisen kaunis. Keittiö sai kiitokset. En halua myöskään salata sitä, että yksi huomautuskin tuli, joka oli asiallinen. Muillekin ohjeeksi - jos laitat pöydän ns. arvovieraille, niin mieti tosi tarkkaan ketä siihen pöytään laitat ja pidä huoli, ettei siihen mene ketään  muita. Kehuista saa energiaa ja intoa, mutta asiallinen kritiikki tuo kehitystä.

Olen kiitollinen kuluneesta vuodesta. Tämä Suomi-100 oli todella mahtava vuosi. Osallistuimme monella tavalla tähän teemaan yhdessä. Olemme saaneet paljon uusia jäseniä yhdistykseen ja toimintasuunnitelma on pääosiltaan toteutunut. Suurin kiitollisuuden aihe kuitenkin on se, että viemme yhdistystämme eteenpäin hyvässä yhteishengessä ja yhdessä. Saimme hallitukseen kaksi uutta jäsentä. Tasa-arvoakin vietiin eteenpäin, koska toinen uusista hallituksen jäsenistä on mies. Voimasuhteet hallituksessa ovat nyt  - viisi naista puheenjohtajan lisäksi  ja kolme miestä. Uudet jäsenet tuovat aina mukanaan jotakin uutta. Yhdistyksen pitää uudistua ja elää ajassa, paikalleen ei saa jäädä. Luottavaisin mielin siis vuoteen 2018.

Kiitän kaikkia toiminnassa mukana olevia. Olette ahkeria ja ihmisinä ihania. Kiitän myös kaikkia jäseniämme mukana olosta. Mitä järkeä olisi järjestää mitään, ellei jäsenistöä kiinnostaisi. Joka kerta ennen tilaisuutta jännittää, että tuleekohan väkeä. Jännitystä seuraa ilo, kun huomaa, että jäseniä porhaltaa paikalle. Joka kerran jännittää, kun ollaan lähdössä matkalle - saammeko autoon tarpeeksi väkeä. Yhtään matkaa en ole kylläkään vielä joutunut perumaan. Nyt jo jännittää, miten käy tammikuisen sokkomatkan. Sokkomatka tarkoittaa siis sitä, että lähdet seikkailumielellä matkaan. Sinä et tiedä, minne menemme, missä paikoissa käymme, kuka meitä opastaa. Kehotan ottamaan riskin ja lähtemään mukaan. Riskin otan minäkin, koska kukaan muu yhdistyksessämme ei tiedä edes suuntaa, johon Keon pysäkiltä lähdemme.

Nyt vietämme kaikki lomaa ja palaamme heti tammikuun alussa toimintaan. Tulossa on entisen kaltaista toimintaa, mutta myös ihan uudenlaista. Ensi vuosi tulee olemaan todella mielenkiintoinen - niin paljon on uutta suunnitelmissa. Kohokohdaksi tulee varmaankin yhdistyksemme 30-vuotisjuhla, jota vietämme sunnuntaina 28.10. Juhlaan palataan monet kerrat vuoden kuluessa.

Toivotan teille kaikille rauhallista joulua ja mitä parhainta vuotta 2018!

Helinä Maria

sunnuntai 19. marraskuuta 2017


Yhdistyksellämme on syvälle ulottuvat juuret ja kohti uutta lentävät siivet

Mirjam Karila toimi kokouksen puheenjohtajana
Yhdistyksemme syyskokous pidettiin torstaina 16.11. Tornilassa. Kiitettävästi saimme jäseniä paikalle päättämään yhteisistä asioistamme. Syyskokous suuntaa tulevaan. Hyväksyttiin ensi vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio. Ensi vuoden toiminnassa on mukana vanhaa, tuttua ja turvallista. Kunnioitetaan perinteitä. On myös uutta. Aika muuttuu ja tuo tullessaan uusia tuulia. Haluamme pysyä kiinni ajassa ja kehittää toimintaamme. ”Yhdistyksellämme on syvälle ulottuvat juuret ja kohti uutta lentävät siivet”  on ensi vuoden slouganini yhdistystoiminnassa. Innolla sitten taas vuoteen 2018.
 Olen iloinen, että tämän vuoden hallituksen jäsenistä vain yksi jäi pois hallituksesta. Siis muilta osin vanha hallitus jatkaa – Olavi Hakala, Ann-Mari Laine, Arja Lavila, Aila Lehto, Eero Pekonen ja Aila Suotonen. Edelleen itse jatkan puheenjohtajana. Kilpailua tehtävään ei ollut, joten ei tässä röyhistellä kannata. Siitä olen erittäin iloinen, että saimme kaksi uutta jäsentä hallitukseen – Marja Rannikon ja Markku Toivolan. Markku on tullut jo tutuksi ATK - opastajanamme. Marja on ihan uusi jäsenemme. Hän on aikaisemmin kuulunut Rymättylän yhdistykseen. Uudet jäsenet tuovat jo pelkällä mukana olollaan piristystä hallitukseen.

Vasemmalla piirin edunvalvontavastaava Anna-Liisa Nuutila,
oikealla Raision Vanhusneuvoston puheenjohtaja Auli Raunio
Ensi vuoden toimintasuunnitelmasta nostaisin esille joitakin asioita. Eläkeliitto on myös edunvalvontajärjestö. Paikallisella tasolla edunvalvontaan liittyen Vanhusneuvoston rooli on hyvin tärkeä. Juuri nyt eletään muutosten aikaa Soten ja maakuntauudistuksen myötä. Vanhusneuvosto tuo uudistuksiin ikä-ihmisten näkökulman. Järjestämme ensi vuonna tilaisuuden, jossa selvitetään Vanhusneuvoston roolia muuttuvassa kuntakentässämme. 
 Vuoden alusta alkaa uutena tanssiryhmä. Arja Nikkola on lupautunut ryhmän ohjaajaksi. Kirjallisuus-/kulttuuripiirille toivotaan kovasti koollekutsujaa. Piiriä on niin moni toivonut. Piiri varmaan pyörisi yhteisvoimin, mutta joku tarvitaan, joka ottaisi jonkinlaisen organisoinnin vastuulleen. Koollekutsuja voi päättää, minkä tyyppistä piiriä lähtee viemään. Yksi mahdollisuus on, että yhdessä osallistujien kesken päätetään piirin sisällöstä. Otathan yhteyttä, jos asia kiinnostaa sinua. Äijäpiiri on lähtenyt hienosti alkuun. Sille toiminnalle veikkaan menestystä.

Jäsenille, jotka eivät enää pääse osallistumaan yhdistyksen tilaisuuksiin, järjestetään kutsutilaisuus. Keskustellaan kahvikupin äärellä heidän kuulumisistaan. Muodostetaan vapaaehtoistyön ryhmä. Ryhmän jäsenet käyvät vuorollaan vanhuksen toiveiden mukaisesti katsomassa häntä ja aletaan pitämään heihin yhteyttä. Minut pysähdytti se, kun kävin katsomassa yhdistyksen pitkäaikaista, entistä sihteeriämme Rauha Ihalaista. En ole nähnyt häntä aikoihin. Rauha ilostui vierailustani. Jalat hänellä ovat niin huonot, ettei enää pääse kerhoomme. Ei ole missään suhteessa oikeudenmukaista, että ihminen tekee vuosia töitä yhdistyksen hyväksi ja sitten unohdetaan. Tähän asiaan tartutaan ensi vuonna.
Retkiä ja matkoja tehdään monenlaisia – teatteria, konserttia, Lehmirannassa käydään, puutarhamatka, saaristomatka yms. Tiistaina 30.1. on sokkomatka. Sokkomatkan tekee mielenkiintoiseksi se, ettet tiedä etukäteen minne menet ja mitä tapahtuu. Tästä sokkomatkasta saat tietää etukäteen sen, että reissu maksaa 50€. Hintaan sisältyy, ruokailu, sisäänpääsymaksut ja kohdeopastukset sekä matkanjohtajan palvelut. Matkalla ei kävellä paljoa. Jossakin paikassa on rappuset, joten pyörätuolissa oleva ei pääse joka paikkaan.
Yhdistyksen 30-vuotisjuhlan päivämäärän 28.10. voit laittaa jo nyt kalenteriisi.

Vanhoja perinteitä noudattaen pidämme kuukausitapaamisissamme arpajaisia. Arpajaiset ovat meille suuri tulon lähde. Meidän varamme tulevat hyvin pienistä puroista. Kiitämme kaikkia arpajaisvoittoja tuoneita. Toivomme, että edelleen tuotte jotakin voitoksi sopivaa. Ensi vuosi on talouden suhteen haasteellinen, koska meillä on liittokokousvuosi ja 30-vuotisjuhla. 
Toimintasuunnitelma kokonaisuudessaan kotisivuillamme.

Mukavaa marraskuuta ja joulun odotusta kaikille!

 

Helinä

maanantai 6. marraskuuta 2017

Iloa ja eloa - ikäihmisten hyvinvointiseminaari


 

ILOA JA ELOA – IKÄIHMISTEN HYVINVOINTISEMINAARI 06.11.2017

Terveiset Lehmirannasta ikäihmisten hyvinvointiseminaarista. Tilaisuus antoi paljon ajankohtaista asiaa pohdittavaksi ja sulateltavaksi. Huippuluennoitsijat  käsittelivät esityksissään ikäihmisiä  monesta eri perspektiivistä. Seminaari antoi lisäksi kulttuuria ja se sai osallistujat myös nauramaan. Kuten otsikko lupasikin, antoi se  iloa ja eloa. Tämän seminaarin annilla jaksaa taas komiasti ensi viikon.
Ensimmäinen puhuja oli perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko. Annika aloitti motolla, jota itsekin usein käytän – emme voi valita musiikkia, jonka elämä meille soittaa, mutta voimme valita kuinka sen tahdissa tanssimme. Sitten seurasi tietenkin SOTE. Kuntien rooli muuttuu suuresti . Kunnille jää kuitenkin lakisääteinen vastuu terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Kunnille jää oikeastaan kaikki muu paitsi SOTE. Kunnille jää esimerkiksi kaikki ennalta ehkäisevä toiminta, huolehtiminen yksinäisistä, asukkaiden turvallisuus, kulttuuri ja sivistys. Nuorten syrjäytyminen on valtavan suuri ongelma. Paneudutaanko nuorten ongelmiin aidosti? Miten usein saatetaan tarjota nuorille esimerkiksi psykiatrisia palveluita vaikka kohdallaan olisi ollut tarjota siivousapua tms.
Kuntaan jää suuri määrä tärkeitä tehtäviä ja tässä vanhusneuvoston rooli korostuu. Kunnan on otettava tosissaan asukkaistaan huolehtiminen.
 
Toinen Saarikon käsittelemä asia oli valinnanvapaus. Hallituksen esitys on nyt lausuntokierroksella. Esityksen mukaan vuonna 2021 jokainen saa valita sosiaalikeskuksensa. Se voi olla yksityinen tai julkinen. Nykyisin julkiselle puolelle on pitkät jonot ja on pompottelua paikasta toiseen. Tietojärjestelmät eivät nykyisin keskustele keskenään. Ne uusitaan ja järjestelmät tulevat hallitusti voimaan. Käyttöön tulee asiakas-seteli, joka tietyissä tapauksissa käy myös erikois-sairaanhoidossa. Laadulle pannaan painoarvoa. Julkisen sektorin on oltava yhtä laadukas kuin yksityisen. Kotihoitoa ja omaishoitoa kehitetään.

Ministeri oli sen verran kiireinen, että vain yksi puheenvuoro annettiin yleisölle. Puheenvuoron käyttäjä totesi, että tuloraja, josta ei veroteta on kovasti alhainen. Hän esitti  sitä nostettavaksi 1000 euroon. Kysyjä kantoi huolta leskeksi jääneen korkeasta kiinteistöverosta. Tähän Saarikko lämpenikin kovasti ja lisäksi piti kohtuuttomana erityisesti lääkkeiden hinnan nousua kaikkein pienituloisimpien kohdalla. Suunkautta otettavista diabeteslääkkeistähän meni erityiskorvaus pois. Annika lupasi viedä terveiset hallitukselle.

Juhani Tynjälä ojensi Annikalle ruusun ja Mirja Rouhiainen ilmoitti, että Annikalle on yllätys. Annika sanoi: ”Tiedän jo, näin mummon tuolla takapenkillä ja siksi tässä olen jännittänytkin. Kuulen sitten taas mummolta, miten pärjäsin." Päätteeksi Eläkeliiton ensimmäisen karaokekilpailun voittanut maskulainen Mikko Litmanen lauloi Annikalle ”Kun päivänsäteen näin kerran tiellä…”
 
Saija Karinkanta UKK-instituutista kertoi terveysliikunnasta hyvinvoinnin edistäjänä Karinkanta on väitellyt aiheenaan ikäihmisten toimintakyky. Terveysliikunta on aivan eri asia kuin urheilu. Terveysliikunnasta on mahdollisimman paljon hyötyä, urheilusta myös haittoja. Sanonta kuuluukin – urheilija ei tervettä päivää näe. Suosituimmat liikunnan lajit ovat – kävely, pyöräily, voimistelu, hiihto.  Viikossa pitäisi harrastaa liikuntaa 2,5 tuntia  ja nostaa lihaskuntoa kaksi kertaa viikossa. 

Dosentti Ilka Haarni Ikäinstituutista kertoi tutkineensa ikäihmisiä yli 20 vuotta. Ikäinstituutti tekee työtä hyvän vanhenemisen puolesta. Haarni käsitteli hyvin mielenkiintoisella tavalla ikäihmisiin vaikuttavia asioita. Esimerkiksi sillä, että julkisuudessa puhutaan ja kirjoitetaan ikäihmisistä rasitteena yhteiskunnalle, on valtava negatiivinen vaikutus ikäihmisille ja tätä kautta negatiivinen vaikutus koko yhteiskunnalle. Päättäjillä ei ole ymmärrystä tämän kaltaisista vaikutuksista. Esko Valtaoja muistuttaa silloin tällöin siitä, mikä kaikki on hyvin. Esko Valtaoja vaikuttaa näin ihmisten mielialaan positiivisesti. Tutkija näkisikin välttämättömänä kaiken myönteisen esiin nostamisen.

Ikäihmiset ovat hitaita kuluttajia. He miettivät ostoksensa. He ovat vaativampia kuin nuoret, joiden pitää saada heti. Näin ikäihmiset vaatimuksillaan kehittävät tuotteita. Markkinat eivät ole ymmärtäneet ikäihmisiä – apuvälineet ovat tylsän näköisiä, vain osa asunnoista esteettömiä yms. Huomio pitäisikin kiinnittää siihen, mikä saa ikäihmiset voimaan hyvin. Luennossa tuli esille paljon erilaisia mielenkiintoisia näkökohtia.  Haarni korosti vaihtelun merkitystä. "Tehkää välillä ihan toisella tavalla. Pankaa vaikka vaihteeksi vaatteet väärin päin." 

Dosentti Merja Suominen antoi täydellisen selvityksen ikäihmisten ravinnosta. Esitys oli hyvä, mutta blogista tulee liian pitkä, joten menköön maininnalla. 

Mentalisti Pete Poskiparta toi päivään huumoria ja naurua riitti. Oli hämmästyttävä tapaus koko mies sinänsä. Mentalisti ei ole taikuri. Mentalistin näppäryys on korvien välissä ja taikurilla käsissä. Ihmettelyä siinä riitti. Vaikka vaan yhden esimerkin mainitsen – istuin salissa vartin verran Auli Raunion Satasen päällä. Miten se satanen alleni joutui ja miten se sieltä tuli pois on jo pitkä juttu. 

Idea tähän päivään oli tullut Anna-Liisa Nuutilalta ja hän oli suurimman urakan tehnytkin.  Päivä oli huolella ja taidolla suunniteltu. Väkeä oli paljon, koska myös vanhusneuvostot oli kutsuttu. Maskun yhdistyksestä oli koko bussillinen jäseniä. Kalannin yhdistys oli pikkubussilla. Kaikki sujui kuitenkin jouheasti ruokailuja myöten. Lämpimät kiitokset antoisasta päivästä Anna-Liisalle ja muille järjestelyihin osallistuneille.

 
Helinä
 

Yläkuvassa vasemmella Anna-Liisa Nuutila
oikealla Raision Vanhusneuvoston puheenjohtaja
Auli Raunia

Alakuvassa Raision yhdistyksen Mirjam Karila
 

 

 

 Pete Poskiparta esiintyy