Kävimme Porvoossa ja Helsingissä
Tuli
tunne, että täytyy ihan paperille panna tuntemuksensa matkasta Porvooseen ja
Helsinkiin – sen verran oli mielenkiintoinen matka. Tuli toisaalta täytettyä
aukkoja yleis-sivistyksessä ja toisaalta taas saada mahtavia kokemuksia ja
vaikutteita elävästä elämästä. Hallitus päätti kokeilla matkanjärjestäjänä paikallista yrittäjää Ritvan Matkoja. Matka oli siis testi Ritvan Matkoille, joka oli ensimmäisen kerran matkanjärjestäjänämme.
En
muista koskaan ennen matkasta stressaantuneeni, mutta nyt kävi niin, että stressi iski päälle. En edes muista
montakohan puhelua sain edellisenä päivänä, joissa kyseltiin, mistä lähdetään,
miten maksetaan ja milloin lähdetään. Soitot saivat tunteen, että nyt ei
tiedotus ole ollut ihan paikallaan. Lisäksi Ritva soitteli, että opas on
ilmoitellut tietöistä, joita on paljon ja saattavat sekoittaa aikataulut.
Paljoa en nukkunut edellisenä yönä. Hyvissä ajoissa ajelin Keon pysäkille
varautuneena pahimpaan ja toivoen parasta. Helpotus oli suuri, sillä kaikki
olivat paikalla iloisina ja intoa puhkuen. Voi " juku", miten hyvä porukka
ajattelin mielessäni. Olkaa ystävällisiä ja tarkistakaa edelleenkin, jos jokin
asia on jäänyt epäselväksi. Vastaan mielelläni puheluihin.
Jossakin
vaiheessa matkaa otimme mukaan oppaamme, ihan vaan Orvokin meille
matkalaisille. Orvokkiin ihastuimme yksimielisesti. Kukaan ei sanonut, että
puhui liikaa tai liian vähän. Orvokki osasi asiansa. Tiesitkö, että Porvoo on
Suomen toiseksi vanhin kaupunki? Luin netistä, ettei sekään asia ole
yksimielinen. Joka tapauksessa Porvoo oli mielenkiintoinen kaupunki. Oppaan
selostamana kuulimme niin kaupungin historiasta kuin Tuomiokirkonkin vaiheista.
Kävimme Tuomiokirkossa ja Brunbergin suklaa- ja makeismyymälässä, jossa saimme
yllin kyllin maistella tuotteita, jotka olivatkin suussa sulavan maukkaita.
Vähän jäi kaupungissa omaa aikaakin. Ihania putiikkeja oli kapeiden katujen
varsilla. Piipahdin yhteen ja näin ihanan tunikan ja menin vielä onneton
koittamaan sitä ja poistuin putiikista tyytyväisenä
itseeni, etten ostanut mitään. Nyt kadun, kadun syvästi. Opin tästä, että tässä
iässä varovaisuus on turmioksi.
Seuraava
kohteemme oli Haikon kartano. Katselimme Keltaisessa salongissa Albert
Edelfeltin maalauksia ja kuulimme Haikon historiaa ja kauppaneuvos Satu Tiivola
kiinnosti kovasti. Kaikki kehuivat ruokaa. En pane vastaan, mutta uskon, että
lisää maustetta ruokaan toi ympäristö. Oli siinä silmällekin ruokaa. Moni matkalle lähtijä ilmoitti
syyksi, ettei ole käynyt Haikon Kartanossa. Uskon, etteivät pettyneet.
Ajelimme
Helsinkiin mieli täynnä haikeutta Porvooseen. Monet muistelivat entisiä Porvoossa asuneita kulttuuripersoonia ja heidän yhteyksiänsä Porvoon
kaupunkiin. Nykyisistä kuuluisuuksista muistui mieleen vain Remu Aaltonen ja
siitäkin oli epävarmuutta, että onko enää porvoolainen.
Helsingissä menimme Tuomiokirkkoon, jonne
ajoitus oli klo 15. Oppaalle ilmoitettiin, että klo 15 tulee
Maanpuolustusvoimien paraati, joten jouduimme odottamaan. En nyt ihan tarkkaan
tiedä, mikä paraati se oli, mutta joka tapauksessa se oli extraa matkallemme.
Se oli juhlava ja komea kulkue. Ihan liikutuin
ja nostin rintaa ylöspäin ja
ajattelin, että suomalaisia tässä olemme.Yksi
aukko sivistyksessä täyttyi, koska en ollut käynyt
aikaisemmin Helsingin Tuomiokirkossa. Kirkko ei suuria tunteita herättänyt.
Kirkko jäi täysin varjoon aikaisemmin
nähdyn ja koetun puolustusvoimien paraatin
suhteen. Epäilen kuitenkin kunniakulkuetta joksikin promootioksi, koska
joukossa näkyi myös naisia ja monella oli tohtorin hattu päässä. Väliäkö sillä.
mitä porukkaa olivat! Meille se oli upeaa katsottavaa ja tunnelman kohottajaa.
Lähdimme
kiertoajelulle Helsinkiin. Hämmästyin, miten kaupunki on muuttunut. Olenhan
sentään asunut Helsingissä, joka on opiskelukaupunkini. Onhan niistä
opiskeluajoista 50 vuotta aikaa. Kiertoajelu sisälsi Senaatintorin ympäristön, Uspenskin
Katedraalin, Esplanadin puisto, jota sanotaan helsinkiläisten olohuoneeksi kesällä,
Hotelli Kämp, maailmanpyörä, Kaivopuisto, jossa nykyisin museona toimiva Mannerheimin
kotitalo, Stadion,
Seurasaari mm. Erityisesti ihailin paikoittain kaunista arkkitehtuuria.
Esimerkiksi Kaivopuiston talot sykähdyttivät. Opas kertoi, että helsinkiläiset
pyöräilevät paljon ja pyöräilytiet risteilevät kautta kaupungin. Kaupunki
vuokraa pyöriä hintaan 25€/koko kesä. Pyöräily saa kuitenkin kestää vain puolituntia kerralla. Pyöriä saa kuljettaa yleisissä kulkuneuvoissa, jos on tilaa.
Sibelius monumentilla pysähdyimme. Mieleeni palautui kohu, jonka hyvin muistan Eila Hiltusen teoksesta vuodelta 1967. Taideteos oli näkemisen arvoinen. Teos on tehty teräsputkista, joita on noin 600 kpl. Toinen pysähdys meillä oli Temppelinaukion kirkolla. Ellet vielä ole nähnyt tätä kirkkoa, mene vilkkaasti katsomaan. Kirkko on näkemisen arvoinen. Kallioon louhitun kirkon ovat suunnitelleet Timo ja Tuomo Suomalainen. Temppeliaukion kirkko on kävijämääriensä perusteella Suomen suosituin arkkitehtuurinähtävyys. Näimme myös presidentin virka-asunnon Mäntyniemen ja presidentin saunan sekä pääministerin virka-asunnon Kesärannan. Mielenkiintoista, että valtakunnan ykkösmiehet asuvat vain noin kilometrin etäisyydellä toisistaan.
Huippuna lopuksi oli uusi Amos Rex
museo, jossa oli japanilaisryhmä TeamLabin digitaalisen taiteen näyttely.
Näyttelytilat ovat maan alla. Katon kummut muodostavat uudenlaisen urbaanin
maiseman. Onnistuin saamaan lipun näyttelyyn. Jonot olivat pitkät
lippuluukuilla, joten vain harvat meistä ehtivät saamaan lipun. Näyttely
osoitti, että tulee uusia taiteen muotoja, joita ei osata edes aavistaa.
Näyttelyssä on seinille heijastettu liikkuvia, digitaalisia maailmoja, joihin
näyttelykävijä pääsee kävelemään sisään. Tunnelmaa näyttelyssä kuvaisin lähinnä
sanalla epätodellinen. Värit ja kuvat olivat kauniita ja kaikki eli. Mikään ei
ollut staattista, paikallaan pysyvää. Esimerkiksi peilejä oli joka puolella.
Niissä näki kuvansa normaalisti, silti oli tunnelma, ettei siinä mitään peiliä
ole. Lattialla oli kuin kuilu, mutta eihän siinä mitään sellaista ollut. Vähän
pelottavaltakin tuntui aluksi koko homma, kunhan siihen tottui ja pystyi
ihailemaan värejä ja kuvia. Jotain erilaista ja uutta näyttely joka tapauksessa
tarjoaa.
Ritvan Matkat läpäisi testin hyvin
arvosanoin. Mitään moitteita ei kuulunut. Kuljettaja Arista pidettiin kovasti.
Lisää opastettuja matkoja toivottiin. Kiitän kaikkia mukana olleita. Olitte hyvä porukka. Nähdään taas!
ORVOKILLA varjo merkkinä, että näkyy. Ei satanut. |
Pirkko ja Riitta unelmoivat matkasta tällä pelillä |
Maanpuolustusvoimien paraatia |
Sibeliusmonumentti |