lauantai 8. syyskuuta 2018


Kävimme Porvoossa ja Helsingissä

Porvoon kirkon ovella

Tuli tunne, että täytyy ihan paperille panna tuntemuksensa matkasta Porvooseen ja Helsinkiin – sen verran oli mielenkiintoinen matka. Tuli toisaalta täytettyä aukkoja yleis-sivistyksessä ja toisaalta taas saada mahtavia kokemuksia ja vaikutteita elävästä elämästä. Hallitus päätti kokeilla matkanjärjestäjänä paikallista yrittäjää Ritvan Matkoja.  Matka oli siis testi Ritvan Matkoille, joka oli ensimmäisen kerran matkanjärjestäjänämme. 

En muista koskaan ennen matkasta stressaantuneeni, mutta nyt kävi niin, että  stressi iski päälle. En edes muista montakohan puhelua sain edellisenä päivänä, joissa kyseltiin, mistä lähdetään, miten maksetaan ja milloin lähdetään. Soitot saivat tunteen, että nyt ei tiedotus ole ollut ihan paikallaan. Lisäksi Ritva soitteli, että opas on ilmoitellut tietöistä, joita on paljon ja saattavat sekoittaa aikataulut. Paljoa en nukkunut edellisenä yönä. Hyvissä ajoissa ajelin Keon pysäkille varautuneena pahimpaan ja toivoen parasta. Helpotus oli suuri, sillä kaikki olivat paikalla iloisina ja intoa puhkuen. Voi " juku", miten hyvä porukka ajattelin mielessäni. Olkaa ystävällisiä ja tarkistakaa edelleenkin, jos jokin asia on jäänyt epäselväksi. Vastaan mielelläni puheluihin. 

Jossakin vaiheessa matkaa otimme mukaan oppaamme, ihan vaan Orvokin meille matkalaisille. Orvokkiin ihastuimme yksimielisesti. Kukaan ei sanonut, että puhui liikaa tai liian vähän. Orvokki osasi asiansa. Tiesitkö, että Porvoo on Suomen toiseksi vanhin kaupunki? Luin netistä, ettei sekään asia ole yksimielinen. Joka tapauksessa Porvoo oli mielenkiintoinen kaupunki. Oppaan selostamana kuulimme niin kaupungin historiasta kuin Tuomiokirkonkin vaiheista. Kävimme Tuomiokirkossa ja Brunbergin suklaa- ja makeismyymälässä, jossa saimme yllin kyllin maistella tuotteita, jotka olivatkin suussa sulavan maukkaita. Vähän jäi kaupungissa omaa aikaakin. Ihania putiikkeja oli kapeiden katujen varsilla. Piipahdin yhteen ja näin ihanan tunikan ja menin vielä onneton koittamaan sitä ja poistuin putiikista tyytyväisenä itseeni, etten ostanut mitään. Nyt kadun, kadun syvästi. Opin tästä, että tässä iässä varovaisuus on turmioksi.

Seuraava kohteemme oli Haikon kartano. Katselimme Keltaisessa salongissa Albert Edelfeltin maalauksia ja kuulimme Haikon historiaa ja kauppaneuvos Satu Tiivola kiinnosti kovasti. Kaikki kehuivat ruokaa. En pane vastaan, mutta uskon, että lisää maustetta ruokaan toi ympäristö. Oli siinä silmällekin ruokaa. Moni matkalle lähtijä ilmoitti syyksi, ettei ole käynyt Haikon Kartanossa. Uskon, etteivät pettyneet.
 
Ajelimme Helsinkiin mieli täynnä haikeutta Porvooseen. Monet muistelivat entisiä Porvoossa asuneita kulttuuripersoonia ja heidän yhteyksiänsä Porvoon kaupunkiin. Nykyisistä kuuluisuuksista muistui mieleen vain Remu Aaltonen ja siitäkin oli epävarmuutta, että onko enää porvoolainen. 

 Helsingissä menimme Tuomiokirkkoon, jonne ajoitus oli klo 15. Oppaalle ilmoitettiin, että klo 15 tulee Maanpuolustusvoimien paraati, joten jouduimme odottamaan. En nyt ihan tarkkaan tiedä, mikä paraati se oli, mutta joka tapauksessa se oli extraa matkallemme. Se oli juhlava ja komea kulkue. Ihan liikutuin  ja nostin  rintaa ylöspäin ja ajattelin, että suomalaisia tässä olemme.Yksi aukko sivistyksessä täyttyi, koska en ollut käynyt aikaisemmin Helsingin Tuomiokirkossa. Kirkko ei suuria tunteita herättänyt. Kirkko jäi täysin varjoon aikaisemmin nähdyn  ja koetun puolustusvoimien paraatin suhteen. Epäilen kuitenkin kunniakulkuetta joksikin promootioksi, koska joukossa näkyi myös naisia ja monella oli tohtorin hattu päässä. Väliäkö sillä. mitä porukkaa olivat! Meille se oli upeaa katsottavaa ja tunnelman kohottajaa.
 
Lähdimme kiertoajelulle Helsinkiin. Hämmästyin, miten kaupunki on muuttunut. Olenhan sentään asunut Helsingissä, joka on opiskelukaupunkini. Onhan niistä opiskeluajoista 50 vuotta aikaa. Kiertoajelu sisälsi Senaatintorin ympäristön, Uspenskin Katedraalin, Esplanadin puisto, jota sanotaan helsinkiläisten olohuoneeksi kesällä, Hotelli Kämp, maailmanpyörä, Kaivopuisto, jossa nykyisin museona toimiva Mannerheimin kotitalo, Stadion, Seurasaari mm. Erityisesti ihailin paikoittain kaunista arkkitehtuuria. Esimerkiksi Kaivopuiston talot sykähdyttivät. Opas kertoi, että helsinkiläiset pyöräilevät paljon ja pyöräilytiet risteilevät kautta kaupungin. Kaupunki vuokraa pyöriä hintaan 25€/koko kesä. Pyöräily saa kuitenkin kestää vain puolituntia kerralla.  Pyöriä saa kuljettaa yleisissä kulkuneuvoissa, jos on tilaa.

Sibelius monumentilla pysähdyimme. Mieleeni palautui kohu, jonka hyvin muistan Eila Hiltusen teoksesta vuodelta 1967. Taideteos oli näkemisen arvoinen. Teos on tehty teräsputkista, joita on noin 600 kpl. Toinen pysähdys meillä oli Temppelinaukion  kirkolla. Ellet vielä ole nähnyt tätä kirkkoa, mene vilkkaasti katsomaan. Kirkko on näkemisen arvoinen. Kallioon louhitun kirkon ovat suunnitelleet Timo ja Tuomo Suomalainen. Temppeliaukion kirkko on kävijämääriensä perusteella Suomen suosituin arkkitehtuurinähtävyys. Näimme myös presidentin virka-asunnon Mäntyniemen ja presidentin saunan sekä pääministerin virka-asunnon Kesärannan. Mielenkiintoista, että valtakunnan ykkösmiehet asuvat vain noin kilometrin etäisyydellä toisistaan.

Huippuna lopuksi oli uusi Amos Rex museo, jossa oli japanilaisryhmä TeamLabin digitaalisen taiteen näyttely. Näyttelytilat ovat maan alla. Katon kummut muodostavat uudenlaisen urbaanin maiseman. Onnistuin saamaan lipun näyttelyyn. Jonot olivat pitkät lippuluukuilla, joten vain harvat meistä ehtivät saamaan lipun. Näyttely osoitti, että tulee uusia taiteen muotoja, joita ei osata edes aavistaa. Näyttelyssä on seinille heijastettu liikkuvia, digitaalisia maailmoja, joihin näyttelykävijä pääsee kävelemään sisään. Tunnelmaa näyttelyssä kuvaisin lähinnä sanalla epätodellinen. Värit ja kuvat olivat kauniita ja kaikki eli. Mikään ei ollut staattista, paikallaan pysyvää. Esimerkiksi peilejä oli joka puolella. Niissä näki kuvansa normaalisti, silti oli tunnelma, ettei siinä mitään peiliä ole. Lattialla oli kuin kuilu, mutta eihän siinä mitään sellaista ollut. Vähän pelottavaltakin tuntui aluksi koko homma, kunhan siihen tottui ja pystyi ihailemaan värejä ja kuvia. Jotain erilaista ja uutta näyttely joka tapauksessa tarjoaa.


ORVOKILLA varjo merkkinä, että näkyy. Ei satanut.
Ritvan Matkat läpäisi testin hyvin arvosanoin. Mitään moitteita ei kuulunut. Kuljettaja Arista pidettiin kovasti. Lisää opastettuja matkoja toivottiin. Kiitän kaikkia mukana olleita. Olitte hyvä porukka. Nähdään taas! 


 

 

Kuljettajamme ARI
 

   
 

Pirkko ja Riitta unelmoivat matkasta tällä pelillä

Maanpuolustusvoimien paraatia

Sibeliusmonumentti