Vanhusneuvostopäivä verkkoseminaarina

Kerran vuodessa tapahtuva Valtiovarainministeriön, Vanhustyön keskusliiton, Valli ry ja Ikäinstituutin yhteistyössä järjestämä valtakunnallinen vanhusneuvostopäivä pidettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti verkkoseminaarina. Raision Vanhusneuvosto kokoontui kaupungintalolle ja osallistui näin yhdessä seminaariin. Loistava tilaisuus järjestää tämän tyyppisiä tilaisuuksia etänä. Aluksi kaikki sujui erinomaisesti. Nautimme yhdessä kuunnellen alustuksista. Lopuksi tuli ryhmätöiden aika ja tekniikka petti. Onneksi joukossamme oli digiosaaja Veijo Mikola, jonka kännykän kautta osallistuimme yllättävän hyvin seminaarin loppuosaan. Näin saimme sanottua myös omat kannanottomme seminaarin osanottajille.

Seminaarin avasi valtiovarainministeriön ylijohtaja Juha Sarkio. Hän korosti, että eläkeläisten tulee olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa. Toisena asiana jäi mieleeni vaatimus ilmapiirin muutoksesta ikäihmisiä arvostavaksi. Vanhusneuvoston roolina hän näki jakaa tietoa, osallistua yhdistysten toimintaan ja vaikuttaa eläkeläisiä koskeviin asioihin. Mieltäni lämmitti suuresti, kun ministeriön taholta nostettiin esille yksinelävät ihmiset ja nähtiin tärkeänä juuri tämän ryhmän saaminen mukaan eri toimintoihin.

Vanhusneuvostojen puheenvuoron käytti Espoon vanhusneuvoston puheenjohtaja Olli Männikkö. Hän kertoi kokemuksia koronapandemian ajasta. Kritiikkiä poikkeusoloista olen kuullut, mutta tältä osin puheenvuoro siltikin yllätti. ”70 vuotiaista tuli uhreja. Ympärivuorokautisessa hoidossa olevat ihmiset pantiin syrjään odottamaan kuolemaa. Tuli tunne, että olemmeko hylänneet vanhempamme. Ei kysytty hoidossa olevien mielipidettä. Pahinta oli se, kun vanhukset jäivät kotiin, liikunta ja ystävät jäivät. Psyykkinen ja fyysinen kunto heikkenivät.” Männikön ohje vanhusneuvostoille oli, että pitäisi toimia niin normaalisti kuin mahdollista. Erittäin hyvä huomio oli se, että suunniteltaessa vanhuksia koskevaa toimintaa, pitäisi aina olla mukana eläkeläinen testaajana. Informaatiossa esimerkiksi pitäisi olla 5-6 kuulijaa, jotka toisivat esille, oliko se info helposti ymmärrettävää.

Erityisasiantuntija Päivi Tittula Valli ry peräänkuulutti monitoimijaista yhteistyötä. Kukaan ei koordinoi sitä, tehdäänkö yhteistyötä ja miten paljon, jos tehdään. Yhdistyksiä ei tarpeeksi hyödynnetä eikä eläkeläisten ammattitaitoa. Miten paljon yhdistykset tekevät vapaaehtoistyötä, ei varmaan ole tiedossa Raisionkaan päättäjillä. Muutos pitäisi saada aikaan asiakastyössä niin kuin johtamisessakin – siis asiakas mukaan päätöksentekoon. Asiakkaiden palaute on myös hyvin tärkeä.

Erityisasiantuntija Seija Viljamaa, sosiaali- ja terveysministeriö kertoi ikäohjelmasta, joka on hallitusohjelmassa. Vanhusasiavaltuutettu ollaan nyt saamassa. Loppuvuonna esitys on lausuntakierroksella ja 1.7.2021 on tarkoitus tulla voimaan.

Psykologi Marja Saarenheimo puhui otsikolla ”Onko vanha ihminen aina toinen – yhteiskunta ja osallisuus ikääntyessä.” Hän totesi, että iästä riippumatta on ihmisillä tarve kuulua johonkin (perhe, yhteisö, yhdistys jne.). Ihminen haluaa myös olla tarpeellinen. Tämän päivän 70 v on entinen 50 v, mutta heitä käsittävät termit ovat aivan erisuuntaisia. Kun pandemiaan otettiin rajaksi 70 v, oli se iso asia. Tässä tehtiin yli 70 vuotiaista ihmisiä, jotka eivät ymmärrä. Heiltä itseltään ei kysytty mitään. On erittäin tärkeää saada itse vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Tänä päivänä vanhusten puhuttelu esimerkiksi saattaa olla jopa syrjintää. On vanhuksiin kohdistuvaa stereotyypittelyä ja puhutaan kuin pikkulapselle yms. Pitäisikin olla vuorovaikutusta eri ikäryhmien välillä.

Johtaja Päivi Topo ikäinstituutti puhui ikäihmisten eriarvoisuudesta. Yllätyin tiedosta, että köyhä mies kuolee 10 vuotta nuorempana kuin rikas mies. Naisten suhteen ei tähän verrattavaa eroa ole todettu. Korona on kasvattanut eriarvoisuutta. Digieriarvoisuus on kasvanut. Liikunta on erittäin tärkeä ikäihmisille, kuten on mielen hyvinvointikin. Myös asuntoalueita suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon ikäihmiset. Tilat ja kuljetukset yhdistyksien ryhmätoimintaan pitäisi olla kaupungin tukemia. Yhteistyö yhdistysten kanssa toisi parempia tuloksia. Tulisi varmistaa, että kaikkein tiukimmilla elävät eläkeläiset saisivat tiedon oikeuksistaan.

Raision vanhusneuvoston keskuudessa alustukset herättivät vilkkaan keskustelun. Saimme myös jokainen sanoa valtakunnan tasolle mielipiteitämme ja kannanottojamme. Itse käytin puheenvuoron yksinasuvien asemasta nyky-yhteiskunnassa. Tämä on ryhmä, joka on täysin vaiettu. Eläkeläisissä on suuri joukko yksineläviä, pienellä eläkkeellä sinnitteleviä ja näin ns. köyhiä. Tämä ryhmä, oman näkemykseni mukaan, pitäisi nostaa esille ja herättää päättäjät huomaamaan nämä ihmiset. Jatkamme vanhusneuvostossa keskustelua päivän annista. Uskon, että päivä antoi meille uutta energiaa 
vanhusten asioiden hoitamiseen.

Hyvän syksyn toivotuksin

Helinä