Vuosi on vaihtunut ja uusi hallitus aloittelee
toimintaansa. Yhdistyksen toiminnassa siirryttiin uudelle vuosikymmenelle. On
pysähdyksen paikka. Joskus on tarpeen vähän hengähtää ja arvioida niin mennyttä
kuin tulevaakin.
Vuosi 2018 jäi mieleemme juhlavuotena. Yhdistyksemme
saavutti 30 vuoden iän. Se on iloinen asia. Itselleni jäi viime vuodesta hyvin
voimakkaasti mieleen se, miten näin usean iäkkäämmän jäsenemme kunnon
romahtavan. Keväällä kutsuimme koolle kaikki yli 80 vuotiaat, yksin asuvat
jäsenet, jotka olivat jääneet pois tapaamisistamme. Tilaisuus oli hyvin
onnistunut. Puheensorina täytti salin ja juttua riitti.
Otimme yhteyttä lokakuussa uudelleen tarjotaksemme kuljetusta 30-vuotis
juhlaamme. Sain kuulla useamman ikävän kertomuksen. Paljon oli tapahtunut
pienellä aikavälillä. Viime vuosi jäi erityisesti mieleeni muistutuksena ajan
rajallisuudesta.
Edessämme ovat uudet haasteet ja tavoitteet.
Yhdistyksemme on valinnut kärkihankkeekseen edunvalvonnan. Näin vaalivuonna on
päällimmäisenä ajatus viedä viestiä tuleville päättäjille eläkeläisten
arkielämästä – epäkohdista ja puutteista. Haluaisimme myös kuulla eri
puolueiden edustajien näkemyksiä ja suhtautumista ikä-ihmisiin. Tähän liittyen olemme
tehneet aloitteen Raision Vanhusneuvostolle. Toiveenamme olisi, että lähtisimme
kaikki eläkeläisyhdistykset yhdessä nostamaan vaalikeskusteluihin näitä meille
tärkeitä asioita.
Olimme eilen Maskussa kuulemassa ministeri Annika
Saarikon näkemyksiä sotesta. Eläkeliiton Maskun yhdistys oli järjestänyt tilaisuuden.
Sotesta en tilaisuudessa viisaammaksi tullut. Sote on yhtä epävarma, kuin
tiedotusvälineet ovat kertoneet. Ministeri myönsi, että puutteita siinä on,
mutta olisi kuitenkin jonkinlainen uusi alku.
Ministeri oli perheministerinä huolissaan syntyvyyden
laskusta ja näin ollen huoltosuhteen heikkenemisestä Siitähän olemme kuulleet
kyllästymiseen asti, miten olemme heikentämässä huoltosuhdetta. Ministeri
sentään tasoitteli tätä huoltosuhdetta toteamalla elinkaaren muutoksen. On
oikeastaan tullut yksi sukupolvi lisää. Eliniän pidennyttyä moni 65 vuotias
saattaa hyvinkin elää vielä 30 vuotta, eivätkä ne 65 vuotiaat mitenkään ole
huoltosuhdetta heikentämässä. Ministeri antoi hyvän kuvan
terveyspalveluiden kehityksestä, mutta sehän oli tuttua jo ennestään. Tuttua
oli sekin, miten hallitsemattoman kehityksen seurauksena palvelut valuvat
yksityisille yrittäjille Attendolle ja Pihlajalinnalle. Samat pelisäännöt
pitäisi olla niin julkisella sektorilla kuin yksityiselläkin.
Ministeri muistutti, että Suomi on Euroopan nopeimmin
ikääntyvä maa. Erityisesti ministeri kantoi huolta niistä kaikkein
heikoimmista, joilla ei ollut mahdollisuutta päästä tulemaan Maskutalolle.
Ministerin mukaan Suomi on kahtia jakautunut maa. Ministeri toivoi myös
järjestöiltä uutta otetta asioihin tarttumiseen. Sitä tässä nyt yhdistyksemme
on tekemässä – nostamassa eläkeläisten asioita mukaan vaalikeskusteluihin.
Viesti, jota itse haluaisin viedä päättäjien tietoon, on
kaikkein pienimmät eläkkeet. On nöyryyttävää elää hyvinvointivaltiossa 1000 euron eläkkeellä. Eläkeliiton toiminnanjohtaja Anssi Kemppi kirjoittaa eläkeläisköyhyydestä ja toteaa, että 40% eläkeläisistä saa alle 1250 € eläkettä ja kaksi kolmasosaa näistä on naisia. Kemppi toteaa lisäksi, että 17% eläkeläisistä elää köyhyysrajan alapuolella. Haluaisin nostaa keskusteluun yksinelävien aseman. Vaikka eläke on pieni niin pärjää, kun eläkkeitä on kaksi.
Yksineläjällä on kuitenkin lähes samat menot kuin yhdessä asuvilla. Tähän
asiaan ministeri lupailikin monelta osalta parannusta.
Ministeri Saarikko vierailee yhdistyksemme kutsusta Raisiossa
maanantaina 18.2. kaupungintalon valtuustosalissa klo 10 alkavassa
tilaisuudessa. Tilaisuus alkaa kahvitarjoilulla. Tilaisuuden aiheina ovat
eläkeläisten arkielämän asiat. Odotamme runsasta osanottoa.
Helinä
Helinä
