Vanhusneuvostopäivä verkkoseminaarina

Kerran vuodessa tapahtuva Valtiovarainministeriön, Vanhustyön keskusliiton, Valli ry ja Ikäinstituutin yhteistyössä järjestämä valtakunnallinen vanhusneuvostopäivä pidettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti verkkoseminaarina. Raision Vanhusneuvosto kokoontui kaupungintalolle ja osallistui näin yhdessä seminaariin. Loistava tilaisuus järjestää tämän tyyppisiä tilaisuuksia etänä. Aluksi kaikki sujui erinomaisesti. Nautimme yhdessä kuunnellen alustuksista. Lopuksi tuli ryhmätöiden aika ja tekniikka petti. Onneksi joukossamme oli digiosaaja Veijo Mikola, jonka kännykän kautta osallistuimme yllättävän hyvin seminaarin loppuosaan. Näin saimme sanottua myös omat kannanottomme seminaarin osanottajille.

Seminaarin avasi valtiovarainministeriön ylijohtaja Juha Sarkio. Hän korosti, että eläkeläisten tulee olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa. Toisena asiana jäi mieleeni vaatimus ilmapiirin muutoksesta ikäihmisiä arvostavaksi. Vanhusneuvoston roolina hän näki jakaa tietoa, osallistua yhdistysten toimintaan ja vaikuttaa eläkeläisiä koskeviin asioihin. Mieltäni lämmitti suuresti, kun ministeriön taholta nostettiin esille yksinelävät ihmiset ja nähtiin tärkeänä juuri tämän ryhmän saaminen mukaan eri toimintoihin.

Vanhusneuvostojen puheenvuoron käytti Espoon vanhusneuvoston puheenjohtaja Olli Männikkö. Hän kertoi kokemuksia koronapandemian ajasta. Kritiikkiä poikkeusoloista olen kuullut, mutta tältä osin puheenvuoro siltikin yllätti. ”70 vuotiaista tuli uhreja. Ympärivuorokautisessa hoidossa olevat ihmiset pantiin syrjään odottamaan kuolemaa. Tuli tunne, että olemmeko hylänneet vanhempamme. Ei kysytty hoidossa olevien mielipidettä. Pahinta oli se, kun vanhukset jäivät kotiin, liikunta ja ystävät jäivät. Psyykkinen ja fyysinen kunto heikkenivät.” Männikön ohje vanhusneuvostoille oli, että pitäisi toimia niin normaalisti kuin mahdollista. Erittäin hyvä huomio oli se, että suunniteltaessa vanhuksia koskevaa toimintaa, pitäisi aina olla mukana eläkeläinen testaajana. Informaatiossa esimerkiksi pitäisi olla 5-6 kuulijaa, jotka toisivat esille, oliko se info helposti ymmärrettävää.

Erityisasiantuntija Päivi Tittula Valli ry peräänkuulutti monitoimijaista yhteistyötä. Kukaan ei koordinoi sitä, tehdäänkö yhteistyötä ja miten paljon, jos tehdään. Yhdistyksiä ei tarpeeksi hyödynnetä eikä eläkeläisten ammattitaitoa. Miten paljon yhdistykset tekevät vapaaehtoistyötä, ei varmaan ole tiedossa Raisionkaan päättäjillä. Muutos pitäisi saada aikaan asiakastyössä niin kuin johtamisessakin – siis asiakas mukaan päätöksentekoon. Asiakkaiden palaute on myös hyvin tärkeä.

Erityisasiantuntija Seija Viljamaa, sosiaali- ja terveysministeriö kertoi ikäohjelmasta, joka on hallitusohjelmassa. Vanhusasiavaltuutettu ollaan nyt saamassa. Loppuvuonna esitys on lausuntakierroksella ja 1.7.2021 on tarkoitus tulla voimaan.

Psykologi Marja Saarenheimo puhui otsikolla ”Onko vanha ihminen aina toinen – yhteiskunta ja osallisuus ikääntyessä.” Hän totesi, että iästä riippumatta on ihmisillä tarve kuulua johonkin (perhe, yhteisö, yhdistys jne.). Ihminen haluaa myös olla tarpeellinen. Tämän päivän 70 v on entinen 50 v, mutta heitä käsittävät termit ovat aivan erisuuntaisia. Kun pandemiaan otettiin rajaksi 70 v, oli se iso asia. Tässä tehtiin yli 70 vuotiaista ihmisiä, jotka eivät ymmärrä. Heiltä itseltään ei kysytty mitään. On erittäin tärkeää saada itse vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Tänä päivänä vanhusten puhuttelu esimerkiksi saattaa olla jopa syrjintää. On vanhuksiin kohdistuvaa stereotyypittelyä ja puhutaan kuin pikkulapselle yms. Pitäisikin olla vuorovaikutusta eri ikäryhmien välillä.

Johtaja Päivi Topo ikäinstituutti puhui ikäihmisten eriarvoisuudesta. Yllätyin tiedosta, että köyhä mies kuolee 10 vuotta nuorempana kuin rikas mies. Naisten suhteen ei tähän verrattavaa eroa ole todettu. Korona on kasvattanut eriarvoisuutta. Digieriarvoisuus on kasvanut. Liikunta on erittäin tärkeä ikäihmisille, kuten on mielen hyvinvointikin. Myös asuntoalueita suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon ikäihmiset. Tilat ja kuljetukset yhdistyksien ryhmätoimintaan pitäisi olla kaupungin tukemia. Yhteistyö yhdistysten kanssa toisi parempia tuloksia. Tulisi varmistaa, että kaikkein tiukimmilla elävät eläkeläiset saisivat tiedon oikeuksistaan.

Raision vanhusneuvoston keskuudessa alustukset herättivät vilkkaan keskustelun. Saimme myös jokainen sanoa valtakunnan tasolle mielipiteitämme ja kannanottojamme. Itse käytin puheenvuoron yksinasuvien asemasta nyky-yhteiskunnassa. Tämä on ryhmä, joka on täysin vaiettu. Eläkeläisissä on suuri joukko yksineläviä, pienellä eläkkeellä sinnitteleviä ja näin ns. köyhiä. Tämä ryhmä, oman näkemykseni mukaan, pitäisi nostaa esille ja herättää päättäjät huomaamaan nämä ihmiset. Jatkamme vanhusneuvostossa keskustelua päivän annista. Uskon, että päivä antoi meille uutta energiaa 
vanhusten asioiden hoitamiseen.

Hyvän syksyn toivotuksin

Helinä

 

 

Historian havinaa Forssassa

 

Iloinen puheensorina kuului Keon pysäkillä Raisiossa torstaina 27.8. jo ennen klo 8 aamulla. Eläkeliiton Raision yhdistyksen jäsenet odottelivat bussia yhteiselle sokkomatkalle Naantalin yhdistyksen kanssa. Sokkomatkat ovat tulleet niin rutiineiksi, ettei kukaan enää yritäkään tivata etukäteen, mihin mennään. Seikkailunhaluiset lähtevät sokkomatkalle. Retken oli suunnitellut ja vetäjänä toimi Naantalin yhdistyksen puheenjohtaja Seija Tuominen.

Matkamme suuntautui Hämeen härkätietä pitkin kohti Forssaa. Tunnelma autossa oli leppoisan hilpeä. Puheensorina täytti auton. Kukaan ei varmaankaan kaivannut mitään ohjelmaa bussimatkalle. Kaikilla tuntui olevan tarve ja halu vaihtaa kuulumisia.

Ensimmäinen kohteemme oli Hotelli Maakunnan pihapiirissä oleva tunnelmallinen juhlatila, jossa joimme kahvit nauttien puistopiirakasta, joka tuotteistettiin Forssan saatua kansallisen kaupunkipuisto-statuksen. Matkailusihteeri Mari Noromies-Wahl kertoi meille Hotelli Maakunnasta, jossa entisaikoina oli vieraillut paljon kuuluisia henkilöitä. Vierailuista johtuen on siellä esimerkiksi Taben-, Erikin-, Kaurismäen-, Kekkosen, Ansan ja Taunon ynnä monien muiden kuuluisuuksien huoneet. Hotellia vastapäätä on Suomen kaunein talo, Työväentalo. Työväentalosta päästiinkin Sosialidemokraattien kuuluisaan Forssan perustamiskokoukseen vuodelta 1903 ja sen kauaskantoisiin seurauksiin.

Paikallisopas Sirpa Rauhalan johdolla siirryttiin linja-autolla tutustumaan Forssaan ja vanhan ”Tyykikylän” tarinaan. Vierailimme Kehräämöalueella Forssan museossa, jonka näyttely ”Kirjavan kankaan kaupunki” kertoo vanhan tehdasyhdyskunnan ja ympäröivän maaseudun elämästä 1840-luvulta 1970 luvulle.  Tutustuimme ruotsalaiseen Axel Wilhelm Wahren nimiseen mielenkiintoiseen herraan, jota voidaan pitää Forssan perustajana. Hän perusti ensin puuvillakehräämön ja laajensi vähitellen mittavaksi tehdasyhteisöksi, jossa kehrättiin, kudottiin, painettiin kankaita yms.  Parhaimmillaan hänellä oli 2500 työläistä. Kerrotaan, että Warren kulki ympäri maita ja juotti isäntiä juovuksiin ja sitten osteli maita. Ostos oli vähintään 100 hehtaaria kerralla ennen kuin kauppoja syntyi. Wahrenin Forssassa oli ns. ”pumpulienkeleitä”, joiksi lapsityövoimaa sanottiin. Uskomatonta, että 4-5 vuotiaat lapset pantiin töihin. Laulussa ”Forssasta poijaat kotoisin ollaan… ” lauletaan: ”Jokaisella Forssan poijaalla on vihkimätön vaimo…” Forssan naimattomilla naisilla oli sairauskassan jäsenyys. Naiset eivät olleet niin tyhmiä, että olisivat vaihtaneet tämän etuuden vihkitodistukseen. Tehtaan työläisillä oli kuitenkin turvattu elämä verrattuna tehdasyhteisön ulkopuoliseen väestöön. Tehdastyöläisillä oli tehtaan terveydenhuolto, koulutus ja harrastusmahdollisuudet ja ruokailu mm. Wahren piti huolen työväestään, mutta muille saattoi toimittaa vaikka homeisia viljapaaluja. Elämä 1800-luvun Forssassa oli hyvin mielenkiintoista. Sirpa-oppaamme esitystapa ja kerronta olivat elävää ja mukaansa tempaavaa. Nauru olikin herkässä. Oppaalta kuulimme senkin, että ainut sana, missä forssalainen käyttää F kirjainta on ”pesufati”.

Vuonna 1934 Forssa-yhtiöt fuusioituivat Finlayson Oy:n kanssa, ja syntyi Finlayson Forssa Oy.Forssan asema suurimenekkisten arjen käyttökankaiden valmistajana vahvistui, sillä Finlayson keskitti kankaan painamisen kokonaan Forssaan. Vaikkakin Finleysonin tuotantolaitokset asteittain loppuivat on paikalla tänä päivänä pieni suunnitteluateljee Rykkeri, jossa painetaan kankaita. Nimestä on kehittynyt tuotemerkki, jolla nyt myydään niin sisustustuotteita kuin vaatteitakin.

1960-luvulla kaupunkikuva alkoi muuttua. Armas Puolimatka perusti Forssaan Rakennusvalmiste Oy:n ja alkoi kehittää voimallisesti elementtirakentamista. Armas Puolimatkasta muistui mieleen myös monia hauskoja juttuja. Armaksella oli aina kiire ja kuski määrättiin ajamaan ylinopeutta. Kuski toppuutteli, että tulee sakot. Armas sanoi, että aja sinä vaan, minä maksan sakot. Kerran poliisit sitten pidättivätkin, koska oli 40 km/t ylinopeutta.  Puolimatka lykkäsi ison tukon rahaa poliisille ja poliisi toppuutteli, että tässä on jo liikaa. Armas sanoi, että tullaammehan me takaisinkin.

Kaupunkikierroksella näimme monia Forssan nähtävyyksiä: kaupunkipuisto, Pilvimäen ravirata, piippuaukio/nykyinen tori, Viihdeuimala Vesihelmi, Forssan Elävien kuvien teatteri ja tietenkin saimme hyvän käsityksen forssalaisista maisemista ja näköaloista.

Ohessa pieni pala näkemästämme ja kokemastamme. Forssassa on paljon nähtävää ja ennen kaikkea minua kiinnosti Forssan historia. Forssan nykyinen kaupunginjohtaja Jari Kesäniemi on hakenut Raision kaupunginjohtajaksi ja lehtitietojen mukaan on vahvoilla tulla valituksi. Oppaamme mukaan Kesäniemi on hyvin pidetty johtaja Forssassa ja ihmettelevätkin siellä, miksi haluaa Raisioon. Se onkin sitten jo ihan toinen juttu.

Kiitän lämpimästi kaikkia osallistujia ja muistattehan pitää yhteisen salaisuutemme.

 Teksti ja kuvat: Helinä Aaltonen

 

 

Maaseudun rauhassa

Koronakaranteenissa on aikaa ajatella ja erilaisia pohdintoja nouseekin mieleen. Asiantuntijat ennustavat, että tämän epidemian jälkeen moni asia on muuttunut. Niin Suomi kuin koko maailma on erilainen kuin se oli ennen koronaa. Uskon siihen ennustukseen.  En kuitenkaan usko, että ihmisen perusluonne olisi muuttunut. Kunhan kriisi on ohitse, nousee taas pintaan oma etu, vastakkainasettelu, valeuutiset jne.

Uskon, että digiloikasta jää jotakin pysyvää. On hämmästyttävää, miten nopeasti digitalisaation alueella on menty eteenpäin. Tästä hyvänä esimerkkinä on koulumaailma. Yhdistyksemme tarjoaa myös digitalisaation välityksellä monia mahdollisuuksia tavata ja pitää yhteyttä muihin jäseniimme. Enpä olisi uskonut, että tulee päivä, jolloin itse perustan digitaalisen kokoushuoneen ja kutsun sinne ihmisiä tapaamiseen. Myös Eläkeliiton sivuilta löytää videoita, joissa annetaan vinkkejä ja ideoita karanteeninaikaiseen elämään. 

Nyt viimeistään pitäisi jättää se asenne, etten enää opi. Ne, joilla ei ole mitään kosketusta digimailmaan ovat nyt todella pulassa. Olen saanut yhteydenottoja karanteenissä olevilta vanhuksilta. Pankkikortti kylläkin nykyisin kaikilla on, mutta kaikki eivät pysty tai uskalla yksinään nostaa rahaa. Kova huoli on myös laskuista, jotka uhkaavat erääntyä ja palvelut eivät pelaa kuten normaaliaikana. 

Suuri määrä ihmisiä tekee nyt etätöitä ja palautteen perusteella kaikki sujuu hyvin. Uskon, että myös etätyöt jäävät monen kohdalla pysyviksi. Tässä aukeaa mahdollisuus maaseudun asuttamiseen. Itse maaseudulta kotoisin olevana koskettaa syvästi, kun näen maaseudun autioituneita taloja. Tutkimusten mukaan hyvin suuri määrä ihmisistä  haluaisi asua maalla, mutta työt pakottavat kaupunkiin. Onhan sekin selvä tosiasia, että harvaanasutulla maaseudulla eivät virukset leviä siinä määrin kuin tiheään asutuissa kaupungeissa. Ehkä koronan jälkeen muuttoaalto maalta kaupunkeihin muuttaakin suuntaa.

Ihmiset istuvat valtavat ajat kokouksissa. Usein siirrytään kokouksesta toiseen ja kokouspaikkojen välimatkat saattavat olla melkoiset. Uskon, että nämäkin käytännöt tulevat jonkin verran muuttumaan. Myös erilaisia koulutuksia ja kursseja voidaan hyvin pitää etänä. Olen ilmoittautunut lausuntakurssille Espooseen ja hämmästyin kun sain tiedon, että kurssi pidetään etänä. Mielenkiinnolla odotan.

Uskon myös, että nyt vihdoinkin huomataan omavaraisuuden merkitys maataloudessa. En mielelläni tällä kertaa osta espanjalaisia tuotteita, en edes saksalaisia.  Eläkeläiset ovat tottuneet marjastamaan ja sienestämään. Emme ole tottuneet pitämään mitään työtä vähempiarvoisena. Meitä on iso joukko hyväkuntoisia eläkeläisiä, pidetään huolta siitä, että ainakin omiksi tarpeiksi poimimme itse marjamme.

Eräs facebook-kaverini ihmetteli käytöstään, kun meni riskiryhmille varattuna aikana kauppaan. Hän ei tervehtinyt ketään, ei katsonut silmiin, ei puhunut kenellekään mitään. Hän kauhisteli, miten korona oli hänet muuttanut. Täällä maaseudulla kyllä tervehditään, kun lenkillä osutaan vastakkain. Huudellaan etäältä toisillemme kuulumiset. En usko, että virus kulkee äänen mukana. Koronasta huolimatta ihmiset vaikuttavat täällä maaseudulla hyvinkin onnellisilta. Onhan tunnettua luonnon ja liikunnan merkitys myös mielialalle. 

Hauskin silmiini osunut, koronaan liittyvä juttu on Seija-Liisa Junkkalan facebookissa julkaisema koronavitsi. Siinä Seija-Liisa mietti, mihin menisi pääsiäisenä - menisikö olohuoneeseen vaiko makuuhuoneeseen. Jotain tämän tapaista huumoria tähän karanteeniin kaipaisin.

Jos teillä on tuttavia, joilla ei ole muita yhteydenpitovälineitä kuin puhelin, muistakaa soittaa. Itse pidän säännöllisesti yhteyttä kolmeen tälläiseen henkilöön. Joka kerta kun soitan, kuulen äänestä, miten ilahtunut vastaaja on. Ei jätetä ketään yksin. Katsotaan edelleen ihmisiä silmiin ja tervehditään. Voikaa hyvin.

Helinä

Mietteitä viruskaranteenissa

Koronavirus terrorisoi koko maailmaa. Maanpuolustuksen keskustelunaiheita ovat olleet sota, terrorismi, konfliktit, sotateknologia, aseet, armeija yms. Kukaan ei ole nostanut esille viruksia, jotka nyt pistävät vauhdilla toimeksi. Olen tänään saanut pari puhelua naisystäviltäni. Soittajat ovat olleet tylsistyneitä. Heidän kannanotoistaan sen verran, että tässä tilanteessa eivät kyseisten rouvien ymmärrykset mielestäni riitä arvostelemaan maan hallituksen toimia. Tämä hallitus pärjää hyvin.

Olin jo vaipumassa masennuksen syöveriin, kun sain puhelun Väärän Einolta. Siinä jutustellessamme Eino kysyi, kirjoitanko enää ollenkaan blogia. Eino ilmoitti, että tällaisena poikkeuksellisena aikana voisi olla aikaa vaikka minun blogilleni. Se oli viesti Einolta – elämä jatkuu.

Mielialani kääntyi positiivisempaan asentoon. Aloin nähdä tilanteessa mahdollisuuksia Pitkään aikaan ei yhteiskunnan päättäjät ole olleet näin sopuisia. Oppositiojohtajat jopa kiittävät hallituksen toimia. Onhan tämä ennen kuulumatonta. Ei ole tapahtunut vähään aikaan. Kaikkein kammottavimmatkin poliitikot ovat kuin ihmeen kautta muuttuneet ihan siedettäviksi. Toivotaan, että virus palauttaa meille korrektit käytöstavat. Moni asiantuntija ennustaa, että virus jättää jälkensä. Yhteiskunta ei ole tämän jälkeen samanlainen kuin se oli ennen virusta.

”Tämähän on politiikassa loisto juttu. Kaikki puolueet ovat saaneet haluamansa: Perussuomalaiset saivat rajat kiinni, Vihreät lentokoneet maahan, Vasemmisto kauppojen hyllyt tyhjiksi, Kokoomus yritystukihanat auki, Kristilliset baarit kiinni ja Keskusta Väyrysen kotikaranteeniin.”  Ennen karanteenia ehti Paavo kuitenkin ilmoittaa olevansa käytettävissä Keskustan puheenjohtajaksi.

Seuratessani viruksen etenemistä olen oppinut uusia asioita. Nyt tiedän, että kyberuhka tarkoittaa sekä henkilökohtaiselle että kansalliselle ja kansainväliselle tietoturvalle suunnattua uhkaa. Hybridivaikuttaminen on toimenpide, jolla toinen valtio tavalla tai toisella pyrkii vaikuttamaan toiseen valtioon. Luin myös, että on ilmaantunut trolleja. Trolli on henkilö, joka yrittää vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen levittämällä väärää ja valheellista tietoa kohteekseen asettamasta tahosta. Olisikohan niin, että näitä trolleja on ollut jo ennen koronavirustakin.

Asiantuntijoiden arvioiden mukaan kuukauden karanteeni yli 70 vuotiaille on liian lyhyt. Luin kolmen asiantuntijan arviot epidemian kestosta. Kaikkien arviot olivat kuukausia kestäviä. Tämä on siis vasta alkua. Tasavallan presidentin kehotuksen mukaisesti meidän on syytä lisätä henkistä läheisyyttä, vaikka fyysistä etäisyyttä joudutaankin kasvattamaan. Nyt tulevat mieleen kaikki mahdolliset etäyhteydet. Puhelut ovat onneksi halpoja. Sähköposti, facebook, WhatsApp ja Skype eivät maksa mitään. Pidetään yhteyttä myös niihin yksinäisiin vanhuksiin, joita olemme ennen käyneet tervehtimässä. Pidetään yhteyttä toisiimme. Mikäli Markku julkaisee yhdistyksen sivulla tämän blogin ja saan siihen 20 tykkäystä niin jatkan blogin kirjoittamista. Pärjäillään!