Saara on poissa

Saara Kuusisto oli syntynyt 31.01.1927. Eläkeliitto Raision yhdistykseen Saara liittyi 24.01.2003. En muista yhtään kertaa, jolloin Saara olisi ollut poissa kuukausitapaamisestamme. Saara kuului kalustoon. Hän tuli aina taksilla pihaan ja kahden tukikepin avulla pystyi kulkemaan sisälle. Saara istui aina samalla paikalla. Hänellä oli tapana tuoda ilmi oma mielipiteensä asioihin kuuluvasti ja vakuuttavasti. Saara oli suorasanainen ja rehti ihminen.

Tammikuussa Saara täytti 90 vuotta. Kävin onnittelemassa Saaraa. Hän asui yksin tilavassa, kauniissa rivitaloasunnossaan. Saara oli varannut runsaat tarjoilut vierailuamme varten. Olin sanonut, että meitä tulee kaksi henkilöä, mutta varmuuden vuoksi Saara hankki vähän runsaammin tarjottavaa, jos kuitenkin tulisi isompi joukko. Juttu alkoi heti luistaa sujuvasti. Välillä Saara hujautti pienen laulunpätkän. ”En päivääkään vaihtaisi pois” tuli sydämestä. Toinen Saaran laulu oli hauska ”En vieläkään mä usko, että mulle iltarusko nyt jo alkaisi kangastaa. Jos joku hieman empii niin tulisempi on lempi, kun luotansa lähteä saan. Jos ompi sulla suru, kyllä tässä ompi muru, joka sinutkin laulattaa." Saaralla oli hyvä laulunääni.” Eivät nuo jalatkaan harmita niin paljoa kuin se, että menee näkö, mutta siitä huolimatta elämänhalu on kova” vakuutti Saara.

Saara hoiti itse huushollinsa. ”Muita koneita ei minulla ole kuin kahvinkeitin ja pölynimuri” sanoi Saara. Kysymykseeni, mitenkä pyykki hoituu, oli vastaus: "Itse pesen kaikki kotona lakanat mukaan lukien.” Ihmettelyyni hänen sisukkuudestaan vähätteli Saara: ”No, ei minulla sitten niin kovin hienoa ole.” Saaralla on poika, jonka kanssa tehtiin kauppareissut ja oltiin päivittäin yhteydessä. Siivooja sentään kävi kerran kahdessa viikossa.

Vuosikokoukseemme Saara tuli tuttuun tapaansa taksilla ja istui tutulle paikalleen. Jututin ennen kokouksen alkua Saaraa ja pyysin häntä mm laulamaan tuon hauskan laulun, jossa ei usko, että iltarusko hänelle vielä häämöttäisi. Saara lauloi. Keskustelimme siitä, että jospa Saara osallistuisi Raision kaupungin eläkeläisille järjestämään Talent-kilpailuun tuolla laululla. ”Oletko ihan tosissasi ja kaipa sinne tulla saa, vaikkei mitään esittäisikään” kommentoi Saara. Toimintakertomusta lukiessani otin esille Saaran lausumia kommentteja, joita tuli mieleeni toimintakertomuksen edetessä. Muistutin, miten Saaran aloite koskien ryhmän perustamista, joka kävisi yksinäisten ihmisten luona ihan vaan ”plätisemässä” pääsi jopa Rannikkoseutu-lehteen. Saara vaikutti kovasti elämänhaluiselta ja innostuneelta lähtemään mukaan erilaisiin tulossa oleviin tilaisuuksiin.

Sitten se tapahtui. Saara alkoi keppiensä nojalla tehdä lähtöä. Muutaman askeleen hän ehti ottaa, kun kaatui maahan. Paikalla oli kaksi sairaanhoitajaa, jotka aloittivat elvytyksen. Ambulanssi tuli suhteellisen nopeasti ja sitten myös lääkäriambulanssi. Mitään ei ollut tehtävissä. Kaikki olivat tietenkin järkyttyneitä. Nyt viiden vuorokauden kuluttua mieli on rauhoittunut ja pintaan on tullut asian positiiviset puolet. Saara eli täysillä elämänsä loppuun asti.  Kaipaamme kaikki Saaraa ja tulemme muistamaan hänet aina. Saara lähti nopeasti, ilman suuria tuskia ystäviensä ympäröimänä. Tiedämme, että Saaran on nyt hyvä olla.


Helinä