Ministeri Raisiossa

Ministeri Annika Saarikko vieraili tänään 18.2. Raisiossa Eläkeliiton Raision yhdistyksen kutsumana.

Tilaisuudessa oli runsas 100 kuulijaa. Ministeri alusti ajankohtaisista asioista mm. vanhustenhuollosta, mutta käsitteli koko ihmisen elämän kaarta.  Itselleni jäi se käsitys, että kaikessa kaameudessaan tapahtuneiden vanhustenhuollon epäkohtien esille tulo ja käynnissä oleva keskustelu on hyvä asia. Paljon on jo tehty asioiden korjaamiseksi ja paljon on tulossa parannuksia asioihin. Mieltäni lämmitti se, millä otteella ministeri tarttui tähän tapahtuneeseen ihmisarvoa polkeneeseen kohteluun. Ministeri otti esille, miten paljon mahtuu mahdollisuuksia kotihoidon ja laitoshoidon väliin.  Ministeri nosti esille erityisinä ryhminä muistisairaat ja kehitysvammaiset, jotka eivät itse pysty mitenkään puolustautumaan. Heräsi kysymys – onko oikein heidänkin kohdallaan palvelut kilpailuttaa.

Kysymyksiä ministerille tuli heti, kun keskustelu avattiin. En saanut puheenvuoroa kaikille, jotka olivat jo etukäteen puheenvuoron varanneet. Kysyttiin eläkkeiden verotuksesta. Ministeri myönsi, että eläkeläisten verotus on korkea. Kysyttiin koulutuksesta, lähinnä ammatillisesta koulutuksesta, johon kaivattiin lisää resursseja hyvin perusteluin. Ministerin vastauksesta ilmeni mm. että oppisopimuskoulutus Suomessa on vielä lapsen kengissä. Hoiva-alalla myös voitaisiin hyödyntää oppisopimuskoulutusta.

Työeläkkeistä ministeri pistettiin koville. Tivattiin eläkerahastojen varallisuutta ja sitä, mihin rahat käytetään. Kysyttiin, miksi poliitikot puuttuvat ollenkaan työeläkkeisiin, koska työeläkkeet eivät ole valtion kassasta poissa. Tavallaan poliitikot puuttuvat eläkkeisiin sitäkin kautta, että samat poliitikot istuvat eläkeyhtiöiden hallituksissa. Ministeri ymmärsi, että eläkeläiset kokevat ns. taitetun indeksin epäoikeudenmukaiseksi, mutta korjausta ei ministeri siihen luvannut. Olen ihmetellyt asennetta joka meitä seuraavalla sukupolvella on, kun he sanovat, että he maksavat meidän eläkkeemme. Ministeri selvitti asian näin. Me olemme kyllä maksaneet itse eläkkeemme, mutta se ei mene niin, että uudet sukupolvet alkaisivat kerätä taas nollasta eläkettään. Meillä on sukupolvien välinen sopimus. Käsitin asian niin, että jos eläkerahastoista rahat loppuisivat, niin tuleva sukupolvi joutuisi maksamaan meidän eläkkeitämme. On siis huolehdittava eläkerahastojen riittävyydestä ottaen huomioon matalan syntyvyyden. Vain takuueläkkeisiin, siis kaikkein pienimpiin eläkkeisiin ministeri lupasi korotuksia.

Keskusteltiin ja kysyttiin hoitohenkilökunnan riittävyydestä, hoidon laadusta, valvonnasta, poliisien riittävyydestä yms. asioista. Ministeri tivasi kunnilta tehokkaampaa valvontaa ostetun palvelun suhteen. Oma kommenttini on - se on nyt huomattu, että palvelun tarjoajan moraaliin ei voi luottaa. Valvonta on välttämätöntä. Kukaan ei kysynyt mitään Sotesta. Sanoin ministerille tulleeni keskustelun koordinoijaksi, koska halukkaita ei olut, sillä jokainen halusi päästä itse kysymään. Olin saanut etukäteen joitakin kysymyksiä, en edes niitä ehtinyt esittää. Ministeri kehotti panemaan sähköpostiin ja lupasi vastata.

Ministerin vierailu jätti varmasti paljon kysymyksiä, vaikka vastauksiakin saimme. Tälle yleisölle aika tuntui kovasti rajalliselta. Yleisö oli aidosti kiinnostunut asioista. Näin yleisön joukossa myös muiden eläkeläisyhdistysten edustajia ja siitä olin iloinen. Ministerihän on kaikkien eläkeläisten yhteinen ministeri. Kaikki eläkeläiset yhdessä olemme enemmän. Uskon, että tilaisuuden suurin anti oli siinä, että ministeri sai uutta innostusta tänne kentälle. Kukaan mukana olleista ei varmasti jätä äänestämättä.