Toimintaa Vanhusneuvostossa

 Terveiset Vanhusneuvostosta. Vuosi 2020 on ollut poikkeuksellinen koronapandemian vuoksi. Yllättävän hyvin on kaikesta huolimatta Vanhusneuvostossa pystytty toimimaan. Normaalisti kokouksia on kymmenen / vuosi, viime vuonna oli seitsemän kokousta. Muilta osin toiminnan luonne muuttui jonkin verran mm. siirtymällä enemmän digiaikaan ja etätapahtumiin.

Viime vuoden aikana olen saanut tuntuman Raision terveydenhuollon eri osa-alueisiin. Kuulimme asiantuntijoina  Raision terveydenhuollosta johtava hoitaja Sari Tannista, omaishoidon koordinaattori Minna Salosta, geriatri Pinja Tiusasta, SAS-koordinaattori Anne Ahonen-Vuorenheimoa sekä Hulvelan toiminnan ohjaaja Elinä Vepsäläistä. Alustajana Vanhusneuvostossa oli myös kaupungin liikuntasuunnittelija Anna Mäkirinta, jonka toimenkuvaan kuuluu nimenomaan ikäihmisille suunnattu liikunta. Kaikkiin näihin osa-alueisiin olen saanut tutustua, olen saanut selvityksen ajankohtaisesta tilanteesta, olen tutustunut kunkin alueen asiantuntijoihin sekä  saanut selvitykset korona pandemian aiheuttamista toimenpiteistä Raisiossa. Voin sanoa nyt tietäväni Raision terveydenhuollosta jonkin verran. On paljon helpompi ottaa tarvittaessa yhteyksiä, kun tuntee ihmiset. 

Vanhusneuvoston tehtävänä on osallistua vanhuspalvelujen suunnitteluun ja vaikuttaa ikääntyneiden tarvitsemien palveluiden sekä elinympäristön kehittämiseen. Näin ollen saamme paljon erilaisia kyselyitä liittyen esimerkiksi ikääntyneiden asumiseen yms. Saamme lausuntapyyntöjä, joista esimerkkinä lausuntapyyntö luonnoksesta laiksi vanhusasiavaltuutetusta. On mielenkiintoista nyt seurata, miten paljon on huomioitu valtakunnan tasolla vanhusneuvostojen lausunnot. Netistä näin muidenkin vanhusneuvostojen kannanotot ja aika paljon täällä ruohonjuuritasolla ajatukset ovat saman suuntaisia. Paikallisella tasolla asiat tunnetaan paremmin jo ihan käytännön kokemuksella. Saamme myös kutsuja erilaisiin vanhuksia koskeviin keskustelutilaisuuksiin, joita viime vuonna on ollut virtuaalisina

Esteettömyys on asia, joka tulee usein esille Vanhusneuvostossa. Lumparlankadun alueella asuu paljon ikäihmisiä, jotka kulkevat rollaattorin kanssa Tasalan Kamariin, S-Markettiin, hautausmaalle jne. Tasalan Kamarin editse, torin reunalla kulkevaa väylää pitkin on vilkas liikenne. Siinä ajetaan vauhdilla polkupyörillä ja rollaattorilla kulkevat kokevat kulun turvattomaksi. Tila on pieni, koska keskellä katua on rumia petonipatsaita. Kirjoitan tähänkin harmini, kun ei kaupungin taholta tapahdu mitään, vaikka viestiä on viety tekniselle osastolle. E18 tiehankkeiden järjestelyt aiheuttavat myös huolta jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja apuvälineitä käyttävien ikäihmisten turvallisesta kulkemisesta tulevan rakennustyön aikana. Ikäihmisiltä on tullutkin palautetta, että Raisiossa suunnitellaan vain autoilijat  huomioiden ja unohdetaan jalankulkijat

Suuri muutos toiminnassa on Vanhusneuvostollakin ollut ns. digiloikka. Olemme saaneet osallistua koulutustapahtumiin kuten ennenkin., mutta nyt etänä. Eläkeläisfestarit, jotka Vanhusneuvosto on perinteisesti järjestänyt olivat nekin viime vuonna virtuaaliset ja Vanhusneuvosto osallistui virtuaalisella tervehdyksellä. Osallistuttiin virtuaaliseen valtakunnalliseen vanhustenpäivän juhlaan, superseniorit tapahtumaan, vain joitakin mainitakseni.

Merkittävä oli myös yhteiskokous Eläkeläistoimikunnan kanssa. Päätettiin jatkaa niin Eläkeläistoimikunnan toimintaa kuin yhteistyötäkin Vanhusneuvoston kanssa. Päätettiin järjestää yhdessä mm vaalitilaisuus ennen huhtikuun kuntavaaleja. Kokouksessa Olavi Tuomi esitteli aloitteen senioritalon rakentamisesta Raisioon asumisoikeuslainmukaisesti ja siten että raisiolaiset eläkeläisyhdistykset olisivat mukana hankkeessa. Esitykseen suhtauduttiin yksimielisen positiivisesti ja odotellaan jatkoa toiminnalle.

Vanhusneuvoston toimintaan kuuluu myös paljon rutiinitoimia, kuten esimerkiksi toimintasuunnitelma ja toimintakertomus sekä talousarvio ja tilinpäätös. Vanhusneuvosto toimii raisiolaisen vanhusväestön ja kunnallisen päätöksenteon välisenä vaikutuskanavana. Keväällä on kuntavaalit ja Vanhusneuvostokin valitaan uudelleen. Vanhusneuvoston toimikausi on sama kuin kaupunginhallituksen toimikausi. Hallitus päättää eläkeläisyhdistysten ehdotuksen perusteella uuden Vanhusneuvoston kokoonpanon. Eläkeliiton Raision yhdistyskin valitsee kuntavaalien jälkeen ehdokkaansa Vanhusneuvostoon.

Kuntavaalien ehdokasasettelu on parhaillaan käynnissä. Mielestäni ikä-ihmisiä tarvitaan mukaan päätöksentekoon. Vanhusten asiat näyttävät nousevan otsikoihin vain silloin, kun on tullut ilmi huonoja hoitokäytäntöjä tai jotakin muuta katastrofiin viittaavaa. Vanhemmilla ihmisillä on kokemuksen mukanaan tuomaa harkintaa ja osaamista. Tarvitaan sekä nuoria että vanhempia ihmisiä päätöksentekoon. Eläkeliiton Raision yhdistyksessä on lähes 450 jäsentä. Siitä joukosta pitäisi löytyä muutama kuntavaaliehdokas. 

Kiitän jäsenistöä yhteistyöstä kuluneen vuoden aikana. Pidetään edelleen yhteyksiä.

Toivotan kaikille mitä parhainta alkanutta vuotta - toimintaa ja iloa!

Helinä

 

Vanhusneuvostopäivä verkkoseminaarina

Kerran vuodessa tapahtuva Valtiovarainministeriön, Vanhustyön keskusliiton, Valli ry ja Ikäinstituutin yhteistyössä järjestämä valtakunnallinen vanhusneuvostopäivä pidettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti verkkoseminaarina. Raision Vanhusneuvosto kokoontui kaupungintalolle ja osallistui näin yhdessä seminaariin. Loistava tilaisuus järjestää tämän tyyppisiä tilaisuuksia etänä. Aluksi kaikki sujui erinomaisesti. Nautimme yhdessä kuunnellen alustuksista. Lopuksi tuli ryhmätöiden aika ja tekniikka petti. Onneksi joukossamme oli digiosaaja Veijo Mikola, jonka kännykän kautta osallistuimme yllättävän hyvin seminaarin loppuosaan. Näin saimme sanottua myös omat kannanottomme seminaarin osanottajille.

Seminaarin avasi valtiovarainministeriön ylijohtaja Juha Sarkio. Hän korosti, että eläkeläisten tulee olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa. Toisena asiana jäi mieleeni vaatimus ilmapiirin muutoksesta ikäihmisiä arvostavaksi. Vanhusneuvoston roolina hän näki jakaa tietoa, osallistua yhdistysten toimintaan ja vaikuttaa eläkeläisiä koskeviin asioihin. Mieltäni lämmitti suuresti, kun ministeriön taholta nostettiin esille yksinelävät ihmiset ja nähtiin tärkeänä juuri tämän ryhmän saaminen mukaan eri toimintoihin.

Vanhusneuvostojen puheenvuoron käytti Espoon vanhusneuvoston puheenjohtaja Olli Männikkö. Hän kertoi kokemuksia koronapandemian ajasta. Kritiikkiä poikkeusoloista olen kuullut, mutta tältä osin puheenvuoro siltikin yllätti. ”70 vuotiaista tuli uhreja. Ympärivuorokautisessa hoidossa olevat ihmiset pantiin syrjään odottamaan kuolemaa. Tuli tunne, että olemmeko hylänneet vanhempamme. Ei kysytty hoidossa olevien mielipidettä. Pahinta oli se, kun vanhukset jäivät kotiin, liikunta ja ystävät jäivät. Psyykkinen ja fyysinen kunto heikkenivät.” Männikön ohje vanhusneuvostoille oli, että pitäisi toimia niin normaalisti kuin mahdollista. Erittäin hyvä huomio oli se, että suunniteltaessa vanhuksia koskevaa toimintaa, pitäisi aina olla mukana eläkeläinen testaajana. Informaatiossa esimerkiksi pitäisi olla 5-6 kuulijaa, jotka toisivat esille, oliko se info helposti ymmärrettävää.

Erityisasiantuntija Päivi Tittula Valli ry peräänkuulutti monitoimijaista yhteistyötä. Kukaan ei koordinoi sitä, tehdäänkö yhteistyötä ja miten paljon, jos tehdään. Yhdistyksiä ei tarpeeksi hyödynnetä eikä eläkeläisten ammattitaitoa. Miten paljon yhdistykset tekevät vapaaehtoistyötä, ei varmaan ole tiedossa Raisionkaan päättäjillä. Muutos pitäisi saada aikaan asiakastyössä niin kuin johtamisessakin – siis asiakas mukaan päätöksentekoon. Asiakkaiden palaute on myös hyvin tärkeä.

Erityisasiantuntija Seija Viljamaa, sosiaali- ja terveysministeriö kertoi ikäohjelmasta, joka on hallitusohjelmassa. Vanhusasiavaltuutettu ollaan nyt saamassa. Loppuvuonna esitys on lausuntakierroksella ja 1.7.2021 on tarkoitus tulla voimaan.

Psykologi Marja Saarenheimo puhui otsikolla ”Onko vanha ihminen aina toinen – yhteiskunta ja osallisuus ikääntyessä.” Hän totesi, että iästä riippumatta on ihmisillä tarve kuulua johonkin (perhe, yhteisö, yhdistys jne.). Ihminen haluaa myös olla tarpeellinen. Tämän päivän 70 v on entinen 50 v, mutta heitä käsittävät termit ovat aivan erisuuntaisia. Kun pandemiaan otettiin rajaksi 70 v, oli se iso asia. Tässä tehtiin yli 70 vuotiaista ihmisiä, jotka eivät ymmärrä. Heiltä itseltään ei kysytty mitään. On erittäin tärkeää saada itse vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Tänä päivänä vanhusten puhuttelu esimerkiksi saattaa olla jopa syrjintää. On vanhuksiin kohdistuvaa stereotyypittelyä ja puhutaan kuin pikkulapselle yms. Pitäisikin olla vuorovaikutusta eri ikäryhmien välillä.

Johtaja Päivi Topo ikäinstituutti puhui ikäihmisten eriarvoisuudesta. Yllätyin tiedosta, että köyhä mies kuolee 10 vuotta nuorempana kuin rikas mies. Naisten suhteen ei tähän verrattavaa eroa ole todettu. Korona on kasvattanut eriarvoisuutta. Digieriarvoisuus on kasvanut. Liikunta on erittäin tärkeä ikäihmisille, kuten on mielen hyvinvointikin. Myös asuntoalueita suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon ikäihmiset. Tilat ja kuljetukset yhdistyksien ryhmätoimintaan pitäisi olla kaupungin tukemia. Yhteistyö yhdistysten kanssa toisi parempia tuloksia. Tulisi varmistaa, että kaikkein tiukimmilla elävät eläkeläiset saisivat tiedon oikeuksistaan.

Raision vanhusneuvoston keskuudessa alustukset herättivät vilkkaan keskustelun. Saimme myös jokainen sanoa valtakunnan tasolle mielipiteitämme ja kannanottojamme. Itse käytin puheenvuoron yksinasuvien asemasta nyky-yhteiskunnassa. Tämä on ryhmä, joka on täysin vaiettu. Eläkeläisissä on suuri joukko yksineläviä, pienellä eläkkeellä sinnitteleviä ja näin ns. köyhiä. Tämä ryhmä, oman näkemykseni mukaan, pitäisi nostaa esille ja herättää päättäjät huomaamaan nämä ihmiset. Jatkamme vanhusneuvostossa keskustelua päivän annista. Uskon, että päivä antoi meille uutta energiaa 
vanhusten asioiden hoitamiseen.

Hyvän syksyn toivotuksin

Helinä

 

 

Historian havinaa Forssassa

 

Iloinen puheensorina kuului Keon pysäkillä Raisiossa torstaina 27.8. jo ennen klo 8 aamulla. Eläkeliiton Raision yhdistyksen jäsenet odottelivat bussia yhteiselle sokkomatkalle Naantalin yhdistyksen kanssa. Sokkomatkat ovat tulleet niin rutiineiksi, ettei kukaan enää yritäkään tivata etukäteen, mihin mennään. Seikkailunhaluiset lähtevät sokkomatkalle. Retken oli suunnitellut ja vetäjänä toimi Naantalin yhdistyksen puheenjohtaja Seija Tuominen.

Matkamme suuntautui Hämeen härkätietä pitkin kohti Forssaa. Tunnelma autossa oli leppoisan hilpeä. Puheensorina täytti auton. Kukaan ei varmaankaan kaivannut mitään ohjelmaa bussimatkalle. Kaikilla tuntui olevan tarve ja halu vaihtaa kuulumisia.

Ensimmäinen kohteemme oli Hotelli Maakunnan pihapiirissä oleva tunnelmallinen juhlatila, jossa joimme kahvit nauttien puistopiirakasta, joka tuotteistettiin Forssan saatua kansallisen kaupunkipuisto-statuksen. Matkailusihteeri Mari Noromies-Wahl kertoi meille Hotelli Maakunnasta, jossa entisaikoina oli vieraillut paljon kuuluisia henkilöitä. Vierailuista johtuen on siellä esimerkiksi Taben-, Erikin-, Kaurismäen-, Kekkosen, Ansan ja Taunon ynnä monien muiden kuuluisuuksien huoneet. Hotellia vastapäätä on Suomen kaunein talo, Työväentalo. Työväentalosta päästiinkin Sosialidemokraattien kuuluisaan Forssan perustamiskokoukseen vuodelta 1903 ja sen kauaskantoisiin seurauksiin.

Paikallisopas Sirpa Rauhalan johdolla siirryttiin linja-autolla tutustumaan Forssaan ja vanhan ”Tyykikylän” tarinaan. Vierailimme Kehräämöalueella Forssan museossa, jonka näyttely ”Kirjavan kankaan kaupunki” kertoo vanhan tehdasyhdyskunnan ja ympäröivän maaseudun elämästä 1840-luvulta 1970 luvulle.  Tutustuimme ruotsalaiseen Axel Wilhelm Wahren nimiseen mielenkiintoiseen herraan, jota voidaan pitää Forssan perustajana. Hän perusti ensin puuvillakehräämön ja laajensi vähitellen mittavaksi tehdasyhteisöksi, jossa kehrättiin, kudottiin, painettiin kankaita yms.  Parhaimmillaan hänellä oli 2500 työläistä. Kerrotaan, että Warren kulki ympäri maita ja juotti isäntiä juovuksiin ja sitten osteli maita. Ostos oli vähintään 100 hehtaaria kerralla ennen kuin kauppoja syntyi. Wahrenin Forssassa oli ns. ”pumpulienkeleitä”, joiksi lapsityövoimaa sanottiin. Uskomatonta, että 4-5 vuotiaat lapset pantiin töihin. Laulussa ”Forssasta poijaat kotoisin ollaan… ” lauletaan: ”Jokaisella Forssan poijaalla on vihkimätön vaimo…” Forssan naimattomilla naisilla oli sairauskassan jäsenyys. Naiset eivät olleet niin tyhmiä, että olisivat vaihtaneet tämän etuuden vihkitodistukseen. Tehtaan työläisillä oli kuitenkin turvattu elämä verrattuna tehdasyhteisön ulkopuoliseen väestöön. Tehdastyöläisillä oli tehtaan terveydenhuolto, koulutus ja harrastusmahdollisuudet ja ruokailu mm. Wahren piti huolen työväestään, mutta muille saattoi toimittaa vaikka homeisia viljapaaluja. Elämä 1800-luvun Forssassa oli hyvin mielenkiintoista. Sirpa-oppaamme esitystapa ja kerronta olivat elävää ja mukaansa tempaavaa. Nauru olikin herkässä. Oppaalta kuulimme senkin, että ainut sana, missä forssalainen käyttää F kirjainta on ”pesufati”.

Vuonna 1934 Forssa-yhtiöt fuusioituivat Finlayson Oy:n kanssa, ja syntyi Finlayson Forssa Oy.Forssan asema suurimenekkisten arjen käyttökankaiden valmistajana vahvistui, sillä Finlayson keskitti kankaan painamisen kokonaan Forssaan. Vaikkakin Finleysonin tuotantolaitokset asteittain loppuivat on paikalla tänä päivänä pieni suunnitteluateljee Rykkeri, jossa painetaan kankaita. Nimestä on kehittynyt tuotemerkki, jolla nyt myydään niin sisustustuotteita kuin vaatteitakin.

1960-luvulla kaupunkikuva alkoi muuttua. Armas Puolimatka perusti Forssaan Rakennusvalmiste Oy:n ja alkoi kehittää voimallisesti elementtirakentamista. Armas Puolimatkasta muistui mieleen myös monia hauskoja juttuja. Armaksella oli aina kiire ja kuski määrättiin ajamaan ylinopeutta. Kuski toppuutteli, että tulee sakot. Armas sanoi, että aja sinä vaan, minä maksan sakot. Kerran poliisit sitten pidättivätkin, koska oli 40 km/t ylinopeutta.  Puolimatka lykkäsi ison tukon rahaa poliisille ja poliisi toppuutteli, että tässä on jo liikaa. Armas sanoi, että tullaammehan me takaisinkin.

Kaupunkikierroksella näimme monia Forssan nähtävyyksiä: kaupunkipuisto, Pilvimäen ravirata, piippuaukio/nykyinen tori, Viihdeuimala Vesihelmi, Forssan Elävien kuvien teatteri ja tietenkin saimme hyvän käsityksen forssalaisista maisemista ja näköaloista.

Ohessa pieni pala näkemästämme ja kokemastamme. Forssassa on paljon nähtävää ja ennen kaikkea minua kiinnosti Forssan historia. Forssan nykyinen kaupunginjohtaja Jari Kesäniemi on hakenut Raision kaupunginjohtajaksi ja lehtitietojen mukaan on vahvoilla tulla valituksi. Oppaamme mukaan Kesäniemi on hyvin pidetty johtaja Forssassa ja ihmettelevätkin siellä, miksi haluaa Raisioon. Se onkin sitten jo ihan toinen juttu.

Kiitän lämpimästi kaikkia osallistujia ja muistattehan pitää yhteisen salaisuutemme.

 Teksti ja kuvat: Helinä Aaltonen

 

 

Maaseudun rauhassa

Koronakaranteenissa on aikaa ajatella ja erilaisia pohdintoja nouseekin mieleen. Asiantuntijat ennustavat, että tämän epidemian jälkeen moni asia on muuttunut. Niin Suomi kuin koko maailma on erilainen kuin se oli ennen koronaa. Uskon siihen ennustukseen.  En kuitenkaan usko, että ihmisen perusluonne olisi muuttunut. Kunhan kriisi on ohitse, nousee taas pintaan oma etu, vastakkainasettelu, valeuutiset jne.

Uskon, että digiloikasta jää jotakin pysyvää. On hämmästyttävää, miten nopeasti digitalisaation alueella on menty eteenpäin. Tästä hyvänä esimerkkinä on koulumaailma. Yhdistyksemme tarjoaa myös digitalisaation välityksellä monia mahdollisuuksia tavata ja pitää yhteyttä muihin jäseniimme. Enpä olisi uskonut, että tulee päivä, jolloin itse perustan digitaalisen kokoushuoneen ja kutsun sinne ihmisiä tapaamiseen. Myös Eläkeliiton sivuilta löytää videoita, joissa annetaan vinkkejä ja ideoita karanteeninaikaiseen elämään. 

Nyt viimeistään pitäisi jättää se asenne, etten enää opi. Ne, joilla ei ole mitään kosketusta digimailmaan ovat nyt todella pulassa. Olen saanut yhteydenottoja karanteenissä olevilta vanhuksilta. Pankkikortti kylläkin nykyisin kaikilla on, mutta kaikki eivät pysty tai uskalla yksinään nostaa rahaa. Kova huoli on myös laskuista, jotka uhkaavat erääntyä ja palvelut eivät pelaa kuten normaaliaikana. 

Suuri määrä ihmisiä tekee nyt etätöitä ja palautteen perusteella kaikki sujuu hyvin. Uskon, että myös etätyöt jäävät monen kohdalla pysyviksi. Tässä aukeaa mahdollisuus maaseudun asuttamiseen. Itse maaseudulta kotoisin olevana koskettaa syvästi, kun näen maaseudun autioituneita taloja. Tutkimusten mukaan hyvin suuri määrä ihmisistä  haluaisi asua maalla, mutta työt pakottavat kaupunkiin. Onhan sekin selvä tosiasia, että harvaanasutulla maaseudulla eivät virukset leviä siinä määrin kuin tiheään asutuissa kaupungeissa. Ehkä koronan jälkeen muuttoaalto maalta kaupunkeihin muuttaakin suuntaa.

Ihmiset istuvat valtavat ajat kokouksissa. Usein siirrytään kokouksesta toiseen ja kokouspaikkojen välimatkat saattavat olla melkoiset. Uskon, että nämäkin käytännöt tulevat jonkin verran muuttumaan. Myös erilaisia koulutuksia ja kursseja voidaan hyvin pitää etänä. Olen ilmoittautunut lausuntakurssille Espooseen ja hämmästyin kun sain tiedon, että kurssi pidetään etänä. Mielenkiinnolla odotan.

Uskon myös, että nyt vihdoinkin huomataan omavaraisuuden merkitys maataloudessa. En mielelläni tällä kertaa osta espanjalaisia tuotteita, en edes saksalaisia.  Eläkeläiset ovat tottuneet marjastamaan ja sienestämään. Emme ole tottuneet pitämään mitään työtä vähempiarvoisena. Meitä on iso joukko hyväkuntoisia eläkeläisiä, pidetään huolta siitä, että ainakin omiksi tarpeiksi poimimme itse marjamme.

Eräs facebook-kaverini ihmetteli käytöstään, kun meni riskiryhmille varattuna aikana kauppaan. Hän ei tervehtinyt ketään, ei katsonut silmiin, ei puhunut kenellekään mitään. Hän kauhisteli, miten korona oli hänet muuttanut. Täällä maaseudulla kyllä tervehditään, kun lenkillä osutaan vastakkain. Huudellaan etäältä toisillemme kuulumiset. En usko, että virus kulkee äänen mukana. Koronasta huolimatta ihmiset vaikuttavat täällä maaseudulla hyvinkin onnellisilta. Onhan tunnettua luonnon ja liikunnan merkitys myös mielialalle. 

Hauskin silmiini osunut, koronaan liittyvä juttu on Seija-Liisa Junkkalan facebookissa julkaisema koronavitsi. Siinä Seija-Liisa mietti, mihin menisi pääsiäisenä - menisikö olohuoneeseen vaiko makuuhuoneeseen. Jotain tämän tapaista huumoria tähän karanteeniin kaipaisin.

Jos teillä on tuttavia, joilla ei ole muita yhteydenpitovälineitä kuin puhelin, muistakaa soittaa. Itse pidän säännöllisesti yhteyttä kolmeen tälläiseen henkilöön. Joka kerta kun soitan, kuulen äänestä, miten ilahtunut vastaaja on. Ei jätetä ketään yksin. Katsotaan edelleen ihmisiä silmiin ja tervehditään. Voikaa hyvin.

Helinä

Mietteitä viruskaranteenissa

Koronavirus terrorisoi koko maailmaa. Maanpuolustuksen keskustelunaiheita ovat olleet sota, terrorismi, konfliktit, sotateknologia, aseet, armeija yms. Kukaan ei ole nostanut esille viruksia, jotka nyt pistävät vauhdilla toimeksi. Olen tänään saanut pari puhelua naisystäviltäni. Soittajat ovat olleet tylsistyneitä. Heidän kannanotoistaan sen verran, että tässä tilanteessa eivät kyseisten rouvien ymmärrykset mielestäni riitä arvostelemaan maan hallituksen toimia. Tämä hallitus pärjää hyvin.

Olin jo vaipumassa masennuksen syöveriin, kun sain puhelun Väärän Einolta. Siinä jutustellessamme Eino kysyi, kirjoitanko enää ollenkaan blogia. Eino ilmoitti, että tällaisena poikkeuksellisena aikana voisi olla aikaa vaikka minun blogilleni. Se oli viesti Einolta – elämä jatkuu.

Mielialani kääntyi positiivisempaan asentoon. Aloin nähdä tilanteessa mahdollisuuksia Pitkään aikaan ei yhteiskunnan päättäjät ole olleet näin sopuisia. Oppositiojohtajat jopa kiittävät hallituksen toimia. Onhan tämä ennen kuulumatonta. Ei ole tapahtunut vähään aikaan. Kaikkein kammottavimmatkin poliitikot ovat kuin ihmeen kautta muuttuneet ihan siedettäviksi. Toivotaan, että virus palauttaa meille korrektit käytöstavat. Moni asiantuntija ennustaa, että virus jättää jälkensä. Yhteiskunta ei ole tämän jälkeen samanlainen kuin se oli ennen virusta.

”Tämähän on politiikassa loisto juttu. Kaikki puolueet ovat saaneet haluamansa: Perussuomalaiset saivat rajat kiinni, Vihreät lentokoneet maahan, Vasemmisto kauppojen hyllyt tyhjiksi, Kokoomus yritystukihanat auki, Kristilliset baarit kiinni ja Keskusta Väyrysen kotikaranteeniin.”  Ennen karanteenia ehti Paavo kuitenkin ilmoittaa olevansa käytettävissä Keskustan puheenjohtajaksi.

Seuratessani viruksen etenemistä olen oppinut uusia asioita. Nyt tiedän, että kyberuhka tarkoittaa sekä henkilökohtaiselle että kansalliselle ja kansainväliselle tietoturvalle suunnattua uhkaa. Hybridivaikuttaminen on toimenpide, jolla toinen valtio tavalla tai toisella pyrkii vaikuttamaan toiseen valtioon. Luin myös, että on ilmaantunut trolleja. Trolli on henkilö, joka yrittää vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen levittämällä väärää ja valheellista tietoa kohteekseen asettamasta tahosta. Olisikohan niin, että näitä trolleja on ollut jo ennen koronavirustakin.

Asiantuntijoiden arvioiden mukaan kuukauden karanteeni yli 70 vuotiaille on liian lyhyt. Luin kolmen asiantuntijan arviot epidemian kestosta. Kaikkien arviot olivat kuukausia kestäviä. Tämä on siis vasta alkua. Tasavallan presidentin kehotuksen mukaisesti meidän on syytä lisätä henkistä läheisyyttä, vaikka fyysistä etäisyyttä joudutaankin kasvattamaan. Nyt tulevat mieleen kaikki mahdolliset etäyhteydet. Puhelut ovat onneksi halpoja. Sähköposti, facebook, WhatsApp ja Skype eivät maksa mitään. Pidetään yhteyttä myös niihin yksinäisiin vanhuksiin, joita olemme ennen käyneet tervehtimässä. Pidetään yhteyttä toisiimme. Mikäli Markku julkaisee yhdistyksen sivulla tämän blogin ja saan siihen 20 tykkäystä niin jatkan blogin kirjoittamista. Pärjäillään!

Joulua odotellessa

Lähestymme Joulua. Kuluvaa vuottakaan ei ole enää kuin pari viikkoa jäljellä. Vuosi 2019 yhdistyksen toiminnassa on ollut aika tavanomainen mutta mielenkiintoinen. Uutta ja erilaistakin on vuosi tuonut mukanaan.

Jäsenmäärämme on jatkanut kasvuaan. Jäsenkuntamme nuorentuu vauhdilla.  Eduskuntavaalit toivat väriä ja erilaisia tapahtumia meidänkin toimintaamme.  Ei joka vuosi saada vieraaksi ministeriä. Helmikuussa vieraili kutsumanamme perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko Raision kaupungintalolla.Tilaisuus onnistui hyvin. Edunvalvonnan suhteen tapahtuikin paljon. Teimme aloitteet niin Vanhusneuvostolle kuin Eläkeliiton Varsinais-Suomen piirin hallituksellekin. Vanhusneuvostolle tehty aloite sai aikaan kaupungintalolle vaalipaneelin, jossa olivat edustettuina kaikki puolueet. Piirin hallitukselle tehty aloite ei ole vielä tuonut mitään kongretiaa, mutta se aloite tähtääkin pidempiaikaiseen toimintaan ja vaikutukset näkyvät hitaasti. Senkin aloitteen positiivisista vaikutuksista saamme jonakin päivänä iloita, kunhan pidämme huolta asioiden etenemisestä. 

Itselläni on kuusi vuotta takana Eläkeliiton Raision yhdistyksen puheenjohtajana. Aika on kulunut nopeasti. En aloittaessani olisi uskonut, että pesti jatkuisi näin pitkään. Olen alkuhämmennyksen jälkeen viihtynyt kanssanne ja kokenut puheenjohtajan tehtävät kiinnostaviksi ja haasteellisiksi. Suuri intoa antava voima on ollut se tuki, jota olen teiltä saanut. Olen kokenut, että minulla on aina ollut jäsenistön kannatus. Kiitän siitä lämpimästi.

 Haluaisin jakaa kanssanne kaksi muistoa, jotka ovat jääneet mieleeni. Lähdin kesällä Kaanaan siirtolapuutarhan avoimet ovet päivään tapaamaan tuttuja. Paikalla olikin valtavasti väkeä ja paljon yhdistyksemme jäseniä. Otin tarjolla olevaa hernekeittoa ja istuin pöydän äärelle, jossa ei vielä ollut ketään muita. Kuulin kun jäsenemme neuvottelivat, mihin mentäisiin istumaan. Yksi heistä ehdotti.”Mennään tuonne Eläkeliiton pöytään.” Toiset suostuivat ja he suuntasivat pöytään, jossa istuin vain minä. Tapaus lämmitti ja tuntui hauskalta.

Toinen hauska tapaus huvittaa vieläkin. Oli ollut yhdistyksemme retki, jolla en itse ollut mukana. Kyllä nauroin makeasti, kun sain neljännen kerran terveiset matkalta ja kaikki kertoivat, miten Toivolan Markku oli sanonut lopuksi: ”Ruusut sitten minulle ja risut Helinälle.”  Näitä pieniä, mieltä lämmittäviä muistoja jää puheenjohtaja ajaltani mieleeni runsaasti. Kiitän niistä teitä.

Olen iloinen, että voin jättää yhdistyksen hyvässä kunnossa seuraajalleni. Toiminta on vilkasta ja toiminnan pyörittäjiä riittää. On tullut uusia, nuoria jäseniä hallitukseenkin. Yhdistyksen hallitus on erittäin toimintakykyinen, yhteishenkinen ja aktiivinen. Tässä hallituksessa on monenlaista osaamista. Kiitän hallitusta kuluneesta vuodesta. Minulla oli ilo työskennellä kanssanne.  Itse jatkan Eläkeliiton Raision yhdistyksen edustajana Vanhusneuvostossa. Yhteistyömme siis jatkuu.   

                                                                                                                                                 Toivon teille kaikille Rauhallista joulua ja mitä parhainta Uutta Vuotta!

Lämpimin terveisin Helinä                                                  

Vanhusneuvostot yhdessä

Vanhusneuvoston puheenjohtaja Auli Raunio

Sain olla mukana Valtiovarainministeriön järjestämässä seminaarissa ”Vanhusneuvosto koko ikäväestön asialla – Turvallisuus, sähköiset palvelut ja hyvä arki.” Seminaari oli valtakunnallinen tapahtuma. Raisiosta olivat  mukana puheenjohtaja Auli Raunio ja varapuheenjohtaja Veijo Mikola minun lisäkseni. Molemmat puheenjohtajat ovat osaajia, joilla on valtavasti tietoa ja kokemusta. Minä taas olin uutena vanhusneuvoston jäsenenä ja oppipoikana mukana.  Osallistujien määrä oli rajallinen, koska koulutus kattoi koko Suomen.

Vanhusneuvostopäivän avasi ministeri Sirpa Paatero. Ministeri totesi Valtiovarainministeriön tavoitteen olevan yhteiskunta, jossa kaikki ovat mukana. Poliitikot johtavat tätä maata, halusit tai et. Luottamus politiikkoihin on saatava ennen kuin tavoite toteutuu. Globalisaatio tuo myös päätöksentekoon omat paineensa. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus on tärkeä asia. Jokaisen nuoren pitää päästä opiskelemaan. Ikäihmisille on taattava arvokas vanhuus. Teknologian kehityksen tulee mennä niin, että kaikki pysyvät mukana. On puhuttava selkokielellä niin, että myös ikäihmiset ymmärtävät. Kauniita sanoja ja hyviä tavoitteita, mutta konkreettisia keinoja toteuttamiseen odotin turhaan.

Tukea ja turvaa – ikäihmiset sähköisten palveluiden osiossa oli kolme alustusta + ryhmätyö aiheesta ”Ovatko digiasiat vanhusneuvostojen listalla.” Osallistujat oli jaettu etukäteen ryhmiin, joten me kaikki raisiolaiset olimme eri ryhmissä. Sirpa Vapaavuori Ikäteknologiakeskuksesta nosti esille mielestäni hyvin tärkeän ja ajankohtaisen asian sanoessaan: ”Iän mukaan ihmiset eivät ole homogeeninen ryhmä, kuten heitä nykyisin julkisuudessa käsitellään.” Digi-asioissakin oppiminen on hyvinkin yksilöllistä. Tämän asian olen omakohtaisesti kokenut. Eri tietokonekursseilla tulisikin huomioida osallistujamäärä hyvin tarkkaan. Ikä-ihmiset tarvitsevat lähes jokainen henkilökohtaisen opastuksen. Ihmisen omalla asenteella on myös suuri merkitys. Jos tulet kurssille pakosta opit paljon huonommin kuin hän, joka tulee vapaaehtoisesti ja innostuneena.                                                                             Liisa Tiainen VTKL ry totesi osuvasti: ”Digitalisation pitää auttaa, ei tuoda lisää taakkaa. Tavoitteena on ikäihmisten hyvinvointi. Ilon ja hyödyn kautta lähdetään oppimaan.”

Digitalisatiosta puhuttiin paljon. Digitalisatio ei saa syrjäyttää ketään, vaan perinteiset asiointitavat on turvattava. Digimaailman kieleen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Keskustelussa tuli esille eri paikkakuntien digiopastusten saatavuus ja tarve. Kuunnellessani palautetta eri paikkakunnilta tulin vakuuttuneeksi, että Raisiossa asiat ovat hyvin. Toteuttipa digitalisation opastusta ja kehitystä mikä taho tahansa, ei sillä ole merkitystä. Tärkeää on se, että kaikki haluavat saavat tukea ja opastusta digiasioissa. Raisiossa saa apua ATK-asioissa monen eri toimijan ansiosta. Eläkeliiton Raision yhdistyksen panostus on hyvin merkittävä koko kaupungille.

Hyvään arkeen kuuluu tietenkin mielen hyvinvointi. Poimin keskustelusta joitakin mielestäni huomionarvoisia vinkkejä -tunne vahvuutesi, eteenpäin elämän haasteissa, tarvitaan muutoskyvykkyyttä, myötätunnosta toisia kohtaan saat itsekin mielenrauhaa, tarvitaan pitkäjännitteisyyttä. Puhuttiin vahvuusvarastosta - sinnikkyys, huumorintaju, sosiaalisuus, ahkeruus yms. Hyvä arki tulee seminaarinkin mukaan ihan tavallisista arjen asioista.

Seminaarin anti minulle oli lähinnä siinä, että sain kattavan kokonaiskuvan lähes koko Suomen vanhusneuvostotyöskentelystä. Uskon, että myös Valtiovarainministeriö sai hyvän kuvan vanhusneuvostojen puutteista, ongelmista ja kehitysnäkymistä. Uutena vanhusneuvoston jäsenenä sain lisää uskoa ja varmuutta osallistumiseeni vanhusneuvostotyöskentelyssä. Kaikkea oppii, kunhan paneutuu asioihin. Tulin vakuuttuneeksi siitä, että Raisiossa on asioita hoidettu huolella ja hyvin. Sain mielessäni todeta monille ideoille ja aloitteille, että Raisiossa on jo toteutettu. Aion ainakin omalta osaltani parhaalla mahdollisella tavalla lisätä raisiolaisille tietoa vanhusneuvostosta.   

Terveisin Helinä