Maaseudun rauhassa

Koronakaranteenissa on aikaa ajatella ja erilaisia pohdintoja nouseekin mieleen. Asiantuntijat ennustavat, että tämän epidemian jälkeen moni asia on muuttunut. Niin Suomi kuin koko maailma on erilainen kuin se oli ennen koronaa. Uskon siihen ennustukseen.  En kuitenkaan usko, että ihmisen perusluonne olisi muuttunut. Kunhan kriisi on ohitse, nousee taas pintaan oma etu, vastakkainasettelu, valeuutiset jne.

Uskon, että digiloikasta jää jotakin pysyvää. On hämmästyttävää, miten nopeasti digitalisaation alueella on menty eteenpäin. Tästä hyvänä esimerkkinä on koulumaailma. Yhdistyksemme tarjoaa myös digitalisaation välityksellä monia mahdollisuuksia tavata ja pitää yhteyttä muihin jäseniimme. Enpä olisi uskonut, että tulee päivä, jolloin itse perustan digitaalisen kokoushuoneen ja kutsun sinne ihmisiä tapaamiseen. Myös Eläkeliiton sivuilta löytää videoita, joissa annetaan vinkkejä ja ideoita karanteeninaikaiseen elämään. 

Nyt viimeistään pitäisi jättää se asenne, etten enää opi. Ne, joilla ei ole mitään kosketusta digimailmaan ovat nyt todella pulassa. Olen saanut yhteydenottoja karanteenissä olevilta vanhuksilta. Pankkikortti kylläkin nykyisin kaikilla on, mutta kaikki eivät pysty tai uskalla yksinään nostaa rahaa. Kova huoli on myös laskuista, jotka uhkaavat erääntyä ja palvelut eivät pelaa kuten normaaliaikana. 

Suuri määrä ihmisiä tekee nyt etätöitä ja palautteen perusteella kaikki sujuu hyvin. Uskon, että myös etätyöt jäävät monen kohdalla pysyviksi. Tässä aukeaa mahdollisuus maaseudun asuttamiseen. Itse maaseudulta kotoisin olevana koskettaa syvästi, kun näen maaseudun autioituneita taloja. Tutkimusten mukaan hyvin suuri määrä ihmisistä  haluaisi asua maalla, mutta työt pakottavat kaupunkiin. Onhan sekin selvä tosiasia, että harvaanasutulla maaseudulla eivät virukset leviä siinä määrin kuin tiheään asutuissa kaupungeissa. Ehkä koronan jälkeen muuttoaalto maalta kaupunkeihin muuttaakin suuntaa.

Ihmiset istuvat valtavat ajat kokouksissa. Usein siirrytään kokouksesta toiseen ja kokouspaikkojen välimatkat saattavat olla melkoiset. Uskon, että nämäkin käytännöt tulevat jonkin verran muuttumaan. Myös erilaisia koulutuksia ja kursseja voidaan hyvin pitää etänä. Olen ilmoittautunut lausuntakurssille Espooseen ja hämmästyin kun sain tiedon, että kurssi pidetään etänä. Mielenkiinnolla odotan.

Uskon myös, että nyt vihdoinkin huomataan omavaraisuuden merkitys maataloudessa. En mielelläni tällä kertaa osta espanjalaisia tuotteita, en edes saksalaisia.  Eläkeläiset ovat tottuneet marjastamaan ja sienestämään. Emme ole tottuneet pitämään mitään työtä vähempiarvoisena. Meitä on iso joukko hyväkuntoisia eläkeläisiä, pidetään huolta siitä, että ainakin omiksi tarpeiksi poimimme itse marjamme.

Eräs facebook-kaverini ihmetteli käytöstään, kun meni riskiryhmille varattuna aikana kauppaan. Hän ei tervehtinyt ketään, ei katsonut silmiin, ei puhunut kenellekään mitään. Hän kauhisteli, miten korona oli hänet muuttanut. Täällä maaseudulla kyllä tervehditään, kun lenkillä osutaan vastakkain. Huudellaan etäältä toisillemme kuulumiset. En usko, että virus kulkee äänen mukana. Koronasta huolimatta ihmiset vaikuttavat täällä maaseudulla hyvinkin onnellisilta. Onhan tunnettua luonnon ja liikunnan merkitys myös mielialalle. 

Hauskin silmiini osunut, koronaan liittyvä juttu on Seija-Liisa Junkkalan facebookissa julkaisema koronavitsi. Siinä Seija-Liisa mietti, mihin menisi pääsiäisenä - menisikö olohuoneeseen vaiko makuuhuoneeseen. Jotain tämän tapaista huumoria tähän karanteeniin kaipaisin.

Jos teillä on tuttavia, joilla ei ole muita yhteydenpitovälineitä kuin puhelin, muistakaa soittaa. Itse pidän säännöllisesti yhteyttä kolmeen tälläiseen henkilöön. Joka kerta kun soitan, kuulen äänestä, miten ilahtunut vastaaja on. Ei jätetä ketään yksin. Katsotaan edelleen ihmisiä silmiin ja tervehditään. Voikaa hyvin.

Helinä

Mietteitä viruskaranteenissa

Koronavirus terrorisoi koko maailmaa. Maanpuolustuksen keskustelunaiheita ovat olleet sota, terrorismi, konfliktit, sotateknologia, aseet, armeija yms. Kukaan ei ole nostanut esille viruksia, jotka nyt pistävät vauhdilla toimeksi. Olen tänään saanut pari puhelua naisystäviltäni. Soittajat ovat olleet tylsistyneitä. Heidän kannanotoistaan sen verran, että tässä tilanteessa eivät kyseisten rouvien ymmärrykset mielestäni riitä arvostelemaan maan hallituksen toimia. Tämä hallitus pärjää hyvin.

Olin jo vaipumassa masennuksen syöveriin, kun sain puhelun Väärän Einolta. Siinä jutustellessamme Eino kysyi, kirjoitanko enää ollenkaan blogia. Eino ilmoitti, että tällaisena poikkeuksellisena aikana voisi olla aikaa vaikka minun blogilleni. Se oli viesti Einolta – elämä jatkuu.

Mielialani kääntyi positiivisempaan asentoon. Aloin nähdä tilanteessa mahdollisuuksia Pitkään aikaan ei yhteiskunnan päättäjät ole olleet näin sopuisia. Oppositiojohtajat jopa kiittävät hallituksen toimia. Onhan tämä ennen kuulumatonta. Ei ole tapahtunut vähään aikaan. Kaikkein kammottavimmatkin poliitikot ovat kuin ihmeen kautta muuttuneet ihan siedettäviksi. Toivotaan, että virus palauttaa meille korrektit käytöstavat. Moni asiantuntija ennustaa, että virus jättää jälkensä. Yhteiskunta ei ole tämän jälkeen samanlainen kuin se oli ennen virusta.

”Tämähän on politiikassa loisto juttu. Kaikki puolueet ovat saaneet haluamansa: Perussuomalaiset saivat rajat kiinni, Vihreät lentokoneet maahan, Vasemmisto kauppojen hyllyt tyhjiksi, Kokoomus yritystukihanat auki, Kristilliset baarit kiinni ja Keskusta Väyrysen kotikaranteeniin.”  Ennen karanteenia ehti Paavo kuitenkin ilmoittaa olevansa käytettävissä Keskustan puheenjohtajaksi.

Seuratessani viruksen etenemistä olen oppinut uusia asioita. Nyt tiedän, että kyberuhka tarkoittaa sekä henkilökohtaiselle että kansalliselle ja kansainväliselle tietoturvalle suunnattua uhkaa. Hybridivaikuttaminen on toimenpide, jolla toinen valtio tavalla tai toisella pyrkii vaikuttamaan toiseen valtioon. Luin myös, että on ilmaantunut trolleja. Trolli on henkilö, joka yrittää vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen levittämällä väärää ja valheellista tietoa kohteekseen asettamasta tahosta. Olisikohan niin, että näitä trolleja on ollut jo ennen koronavirustakin.

Asiantuntijoiden arvioiden mukaan kuukauden karanteeni yli 70 vuotiaille on liian lyhyt. Luin kolmen asiantuntijan arviot epidemian kestosta. Kaikkien arviot olivat kuukausia kestäviä. Tämä on siis vasta alkua. Tasavallan presidentin kehotuksen mukaisesti meidän on syytä lisätä henkistä läheisyyttä, vaikka fyysistä etäisyyttä joudutaankin kasvattamaan. Nyt tulevat mieleen kaikki mahdolliset etäyhteydet. Puhelut ovat onneksi halpoja. Sähköposti, facebook, WhatsApp ja Skype eivät maksa mitään. Pidetään yhteyttä myös niihin yksinäisiin vanhuksiin, joita olemme ennen käyneet tervehtimässä. Pidetään yhteyttä toisiimme. Mikäli Markku julkaisee yhdistyksen sivulla tämän blogin ja saan siihen 20 tykkäystä niin jatkan blogin kirjoittamista. Pärjäillään!

Joulua odotellessa

Lähestymme Joulua. Kuluvaa vuottakaan ei ole enää kuin pari viikkoa jäljellä. Vuosi 2019 yhdistyksen toiminnassa on ollut aika tavanomainen mutta mielenkiintoinen. Uutta ja erilaistakin on vuosi tuonut mukanaan.

Jäsenmäärämme on jatkanut kasvuaan. Jäsenkuntamme nuorentuu vauhdilla.  Eduskuntavaalit toivat väriä ja erilaisia tapahtumia meidänkin toimintaamme.  Ei joka vuosi saada vieraaksi ministeriä. Helmikuussa vieraili kutsumanamme perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko Raision kaupungintalolla.Tilaisuus onnistui hyvin. Edunvalvonnan suhteen tapahtuikin paljon. Teimme aloitteet niin Vanhusneuvostolle kuin Eläkeliiton Varsinais-Suomen piirin hallituksellekin. Vanhusneuvostolle tehty aloite sai aikaan kaupungintalolle vaalipaneelin, jossa olivat edustettuina kaikki puolueet. Piirin hallitukselle tehty aloite ei ole vielä tuonut mitään kongretiaa, mutta se aloite tähtääkin pidempiaikaiseen toimintaan ja vaikutukset näkyvät hitaasti. Senkin aloitteen positiivisista vaikutuksista saamme jonakin päivänä iloita, kunhan pidämme huolta asioiden etenemisestä. 

Itselläni on kuusi vuotta takana Eläkeliiton Raision yhdistyksen puheenjohtajana. Aika on kulunut nopeasti. En aloittaessani olisi uskonut, että pesti jatkuisi näin pitkään. Olen alkuhämmennyksen jälkeen viihtynyt kanssanne ja kokenut puheenjohtajan tehtävät kiinnostaviksi ja haasteellisiksi. Suuri intoa antava voima on ollut se tuki, jota olen teiltä saanut. Olen kokenut, että minulla on aina ollut jäsenistön kannatus. Kiitän siitä lämpimästi.

 Haluaisin jakaa kanssanne kaksi muistoa, jotka ovat jääneet mieleeni. Lähdin kesällä Kaanaan siirtolapuutarhan avoimet ovet päivään tapaamaan tuttuja. Paikalla olikin valtavasti väkeä ja paljon yhdistyksemme jäseniä. Otin tarjolla olevaa hernekeittoa ja istuin pöydän äärelle, jossa ei vielä ollut ketään muita. Kuulin kun jäsenemme neuvottelivat, mihin mentäisiin istumaan. Yksi heistä ehdotti.”Mennään tuonne Eläkeliiton pöytään.” Toiset suostuivat ja he suuntasivat pöytään, jossa istuin vain minä. Tapaus lämmitti ja tuntui hauskalta.

Toinen hauska tapaus huvittaa vieläkin. Oli ollut yhdistyksemme retki, jolla en itse ollut mukana. Kyllä nauroin makeasti, kun sain neljännen kerran terveiset matkalta ja kaikki kertoivat, miten Toivolan Markku oli sanonut lopuksi: ”Ruusut sitten minulle ja risut Helinälle.”  Näitä pieniä, mieltä lämmittäviä muistoja jää puheenjohtaja ajaltani mieleeni runsaasti. Kiitän niistä teitä.

Olen iloinen, että voin jättää yhdistyksen hyvässä kunnossa seuraajalleni. Toiminta on vilkasta ja toiminnan pyörittäjiä riittää. On tullut uusia, nuoria jäseniä hallitukseenkin. Yhdistyksen hallitus on erittäin toimintakykyinen, yhteishenkinen ja aktiivinen. Tässä hallituksessa on monenlaista osaamista. Kiitän hallitusta kuluneesta vuodesta. Minulla oli ilo työskennellä kanssanne.  Itse jatkan Eläkeliiton Raision yhdistyksen edustajana Vanhusneuvostossa. Yhteistyömme siis jatkuu.   

                                                                                                                                                 Toivon teille kaikille Rauhallista joulua ja mitä parhainta Uutta Vuotta!

Lämpimin terveisin Helinä                                                  

Vanhusneuvostot yhdessä

Vanhusneuvoston puheenjohtaja Auli Raunio

Sain olla mukana Valtiovarainministeriön järjestämässä seminaarissa ”Vanhusneuvosto koko ikäväestön asialla – Turvallisuus, sähköiset palvelut ja hyvä arki.” Seminaari oli valtakunnallinen tapahtuma. Raisiosta olivat  mukana puheenjohtaja Auli Raunio ja varapuheenjohtaja Veijo Mikola minun lisäkseni. Molemmat puheenjohtajat ovat osaajia, joilla on valtavasti tietoa ja kokemusta. Minä taas olin uutena vanhusneuvoston jäsenenä ja oppipoikana mukana.  Osallistujien määrä oli rajallinen, koska koulutus kattoi koko Suomen.

Vanhusneuvostopäivän avasi ministeri Sirpa Paatero. Ministeri totesi Valtiovarainministeriön tavoitteen olevan yhteiskunta, jossa kaikki ovat mukana. Poliitikot johtavat tätä maata, halusit tai et. Luottamus politiikkoihin on saatava ennen kuin tavoite toteutuu. Globalisaatio tuo myös päätöksentekoon omat paineensa. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus on tärkeä asia. Jokaisen nuoren pitää päästä opiskelemaan. Ikäihmisille on taattava arvokas vanhuus. Teknologian kehityksen tulee mennä niin, että kaikki pysyvät mukana. On puhuttava selkokielellä niin, että myös ikäihmiset ymmärtävät. Kauniita sanoja ja hyviä tavoitteita, mutta konkreettisia keinoja toteuttamiseen odotin turhaan.

Tukea ja turvaa – ikäihmiset sähköisten palveluiden osiossa oli kolme alustusta + ryhmätyö aiheesta ”Ovatko digiasiat vanhusneuvostojen listalla.” Osallistujat oli jaettu etukäteen ryhmiin, joten me kaikki raisiolaiset olimme eri ryhmissä. Sirpa Vapaavuori Ikäteknologiakeskuksesta nosti esille mielestäni hyvin tärkeän ja ajankohtaisen asian sanoessaan: ”Iän mukaan ihmiset eivät ole homogeeninen ryhmä, kuten heitä nykyisin julkisuudessa käsitellään.” Digi-asioissakin oppiminen on hyvinkin yksilöllistä. Tämän asian olen omakohtaisesti kokenut. Eri tietokonekursseilla tulisikin huomioida osallistujamäärä hyvin tarkkaan. Ikä-ihmiset tarvitsevat lähes jokainen henkilökohtaisen opastuksen. Ihmisen omalla asenteella on myös suuri merkitys. Jos tulet kurssille pakosta opit paljon huonommin kuin hän, joka tulee vapaaehtoisesti ja innostuneena.                                                                             Liisa Tiainen VTKL ry totesi osuvasti: ”Digitalisation pitää auttaa, ei tuoda lisää taakkaa. Tavoitteena on ikäihmisten hyvinvointi. Ilon ja hyödyn kautta lähdetään oppimaan.”

Digitalisatiosta puhuttiin paljon. Digitalisatio ei saa syrjäyttää ketään, vaan perinteiset asiointitavat on turvattava. Digimaailman kieleen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Keskustelussa tuli esille eri paikkakuntien digiopastusten saatavuus ja tarve. Kuunnellessani palautetta eri paikkakunnilta tulin vakuuttuneeksi, että Raisiossa asiat ovat hyvin. Toteuttipa digitalisation opastusta ja kehitystä mikä taho tahansa, ei sillä ole merkitystä. Tärkeää on se, että kaikki haluavat saavat tukea ja opastusta digiasioissa. Raisiossa saa apua ATK-asioissa monen eri toimijan ansiosta. Eläkeliiton Raision yhdistyksen panostus on hyvin merkittävä koko kaupungille.

Hyvään arkeen kuuluu tietenkin mielen hyvinvointi. Poimin keskustelusta joitakin mielestäni huomionarvoisia vinkkejä -tunne vahvuutesi, eteenpäin elämän haasteissa, tarvitaan muutoskyvykkyyttä, myötätunnosta toisia kohtaan saat itsekin mielenrauhaa, tarvitaan pitkäjännitteisyyttä. Puhuttiin vahvuusvarastosta - sinnikkyys, huumorintaju, sosiaalisuus, ahkeruus yms. Hyvä arki tulee seminaarinkin mukaan ihan tavallisista arjen asioista.

Seminaarin anti minulle oli lähinnä siinä, että sain kattavan kokonaiskuvan lähes koko Suomen vanhusneuvostotyöskentelystä. Uskon, että myös Valtiovarainministeriö sai hyvän kuvan vanhusneuvostojen puutteista, ongelmista ja kehitysnäkymistä. Uutena vanhusneuvoston jäsenenä sain lisää uskoa ja varmuutta osallistumiseeni vanhusneuvostotyöskentelyssä. Kaikkea oppii, kunhan paneutuu asioihin. Tulin vakuuttuneeksi siitä, että Raisiossa on asioita hoidettu huolella ja hyvin. Sain mielessäni todeta monille ideoille ja aloitteille, että Raisiossa on jo toteutettu. Aion ainakin omalta osaltani parhaalla mahdollisella tavalla lisätä raisiolaisille tietoa vanhusneuvostosta.   

Terveisin Helinä                                                                                                                            

Eläkeliiton Varsinais-Suomen piirin 45 vuotisjuhla

Johtoporrasta

Maanantaina 16.9. vietettiin Lehmirannassa Eläkeliiton Varsinais-Suomen piirin 45-vuotisjuhlaa. Tilaisuus alkoi keittolounaalla ja kakkukahveilla. Oli mukava tavata tuttuja ja vaihtaa mielipiteitä. Tunnelma oli iloinen ja odottava alusta alkaen. Paikalla oli juhlapuhujana Eläkeliiton puheenjohtaja Raimo Ikonen.

Piirin puheenjohtaja Juhani Tynjälä toivotti vieraat tervetulleiksi. Hän muisteli aikaa piirin perustamisesta lokakuussa 1974 tähän päivään asti. On eletty suurten muutosten aikaa. On tullut kansanterveyslaki, asteittain voimaan peruskoulu, laki kunnallisesta päiväkodista jne. Saatiin yhdistys joka kuntaan. Meillä on siis 45 yhdistystä. Varsinais-Suomen piiri on suurin Eläkeliiton piireistä. Jäsenmäärä on tällä hetkellä 17364. Varsinais-Suomen piirin jäsenmäärä on suurempi kuin kaikkien muiden Varsinais-Suomen eläkeläisjärjestöjen yhteen laskettu jäsenmäärä, iloitsi Tynjälä.

Juhlapuheen tuli pitämään Eläkeliiton puheenjohtaja Raimo Ikonen. Ikonen kertoi tehneensä väitöskirjaansa Turussa, joten tuntee nämä seudut hyvin jo niiltä ajoilta. Hän kiitti Varsinais-Suomen piirin toimintaa aktiivisuuresta ja saavutuksista, joista nosti esille jäsenhankinnan. Siinä hommassa piiri on pärjännyt erittäin hyvin. Ikonen mainitsi meidän elinaikanamme tapahtuneita, meitä koetelleita, isoja asioita –  öljykriisi, Miettusen hätätilahallitus, 70-luvun ihmisten muutto maalta kaupunkeihin ja Ruotsiin ym. Kaikissa kokemuksissa ja ponnisteluissa järjestötyö antoi lohtua ja voimaa muutoksiin.  Nyt järjestötyö on kansainvälisestikin hyvässä huudossa, kun maailmalla on kaikki mullin mallin, totesi Ikonen.

Eläkejärjestelmät ovat kovan paineen alla, joten tässä asiassa järjestöt ovat hyvin tärkeitä. Otteet ovat koventuneet monessa suhteessa. Näpit irti maksussa olevista eläkkeistä, tokaisi Ikonen. Järjestötyö on antanut puhujalle itselleen paljon, joten selvää on - tätä työtä jatketaan, lupasi Ikonen.

 Ikonen kertoi Eetun tekemästä tutkimuksesta ”huomisen kynnyksellä”- miten eläkeläiset kokevat elämänsä. Eriarvoisuus on lisääntynyt, 71% kokee ikään kohdistuvaa syrjintää. Huolen aiheita olivat: Eläkkeiden pienuus, sotepalveluiden saatavuus ja laatu sekä yksinäisyys.  Edunvalvonta on tullut vuosi vuodelta tärkeämmäksi niin liiton, piirien kuin yhdistystenkin toiminnassa.

Ikonen kertoi tuoreesta eläkepalaverista EK:n johdon kanssa, Eläkerahastot yms asiat käytiin lävitse. Perusfaktat eläkkeistä on hyvä tietää. Eläkeliiton sivuilta näkee tulojen jakautumisen ja voi todeta itse miten pienet eläkeläisten tulot ovat. Keskipalkka on 1459€ ja vain 7%  eläkeläisistä saa yli 3000€ eläkettä. Kansainvälisesti, ostovoimalla mitattuna alle meidän ovat vain Malta, Kreikka ja Saksa. Ikonen kommentoi myös puolueiden nuorten ulostuloja eläkekannanotoillaan. Ohje oli, ettei rakennella aitoja sukupolvien välille. Suhtaudutaan nuorisoon maltilla. Olemme maksaneet lastemme koulutuksen, rakentaneet hyvinvointiyhteiskunnan, olemme maksaneet vanhusten hoivan yms., luetteli Ikonen.  Ylisukupolvisuus korostuu meissä. Jokainen kantaa huolta lapsistaan. Se on meihin sisään rakennettu. Eläketurvakeskuksen mukaan eläkekestävyys ulottuu 2050 luvun puoliväliin asti ja siihen mennessähän olisi pitänyt tapahtua monissa asioissa muutosta – työllisyysaste, sijoitustuotot, työperäinen maahanmuutto, työelämän houkuttavuus, ilmastotekijät, luetteli Ikonen.

Puhuja kehotti kuulijoita lukemaan Jaakko Kianderin blogeja. Niissä on oikea ääni kellossa. Siteeraan suoraan Ikosta: ”Kaikessa rauhassa pää pystyssä eteenpäin. Faktat ovat puolellamme ja eläkkeet nauttivat perustuslain suojaa. Oikeudenmukaisuus perustuu sukupolvisopimukseen. Eläkerahastoissa on valtava pesämuna, jota voisi käyttää indeksien muuttamiseen."

Hallitusohjelmasta Ikonen totesi ajan rajallisuudesta johtuen vain, että ohjelma on eläkeläisille hyvä sanallisella tasolla.

Juhlassa kuultiin puheenvuorot piirin entisiltä puheenjohtajilta Touko Niemelältä, Pertti Kuopilalta ja Reima Eskolalta. Puheenvuoroissa muisteltiin huumorilla menneitä. Kuoppila ja Niemelä mainitsivat puheissaan Hilda Katteluksen. Katteluksen sanomaa: ”Elämä, jonka elää vain itselleen, on turhaan heitettyä elämää". Reima Eskola ihmetteli Hannu Tenhiälää ja Jukka Salmelaa, kun kumpikaan ei osaa lukea eikä kirjoittaa, mutta puhetta tulee.

Saimme puheiden lomassa myös kulttuuria. Saara Helena Kuusjoelta lausui ja lauloi upeasti. Hän lauloi myös lapsenlapsensa kanssa. Saara Helena on karaokemestari ja toimii Lehmirannassa lomaemäntänä.

Terveisin  Helinä

Oikeudenmukaisuus ja lupaukset

Ilolan Arboretum

Kesä on saapunut. Luonto on kauneimmillaan. Nautitaan jokaisesta hetkestä. Yhdistyksen toiminta on pääosin kesätauolla. Kiitän yhdistyksemme jäseniä kuluneesta kevätkaudesta - mukavasta yhdessäolosta, ansiokkaasta osallistumisestanne sekä kaikesta saamastani palautteesta toimintaamme liittyen. Kiitän yhdistyksemme hallitusta

vireästä toiminnasta, rohkeista kannanotoista ja aktiivisesta vaikuttamisesta ikäihmisten asioiden kohentamiseksi.

Eläkeläisliittojen etujärjestö Eetu julkaisee kolmen vuoden välein kyselytutkimuksen eläkeläisten näkemyksistä – ”Huomisen kynnyksellä 2019” ilmestyi toukokuussa. Tutkimus antaa hyvän kuvan eläkeläisten ajatuksista ja tulevaisuuden näkemyksistä. Tutkimusta on käsitelty laajasti EL-sanomissa N:o 3. Kehottaisin lukemaan ainakin pääkirjoituksen ja puheenjohtajan palstan.

Tutkimuksen tulokset pähkinänkuoressa: eläkeläisjärjestöjen toimintaan ollaan aikaisempaa vähemmän innokkaita osallistumaan ja järjestöjä pidetään etäisinä ja tuntemattomina. Eläkeläisjärjestöt katsotaan kuitenkin tarpeellisiksi ja valtaosa vaatii järjestöiltä nykyistä enemmän aktiivisuutta ja ärhäkkyyttä edunvalvontaan. Varsinkin nuoremmat odottavat aktiivisempaa otetta etujen ajamiseen. Eläkeläisjärjestöt hahmottuvat nuoremmille edunvalvontaorganisaatioina ja varttuneemmille taas palveluorganisaatioina.

 Suurin tyytymättömyyden aihe on eläkeläisten taloudellinen tilanne. Toiseksi suurin murhe on hoivapalveluiden laatu ja sosiaali- ja terveyspalvelujen heikko saatavuus. 
 Ikääntyneet kokevat lisäksi olevansa toisen luokan kansalaisia. Tulos kertoo siitä, että ikääntyneiden äänen tulisi kuulua voimakkaammin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. 
.
Vain harva uskoo, että eläkejärjestelmämme tarjoaa jatkossa tarpeeksi kattavan tuen eläkeläisille. Eläkeasioissa ei luoteta maan hallitukseen eikä eduskuntaan.

Tärkeimmäksi eläkeläisjärjestöjen tarjoamaksi eduksi katsotaan tiedon saaminen eläkeläisiä koskevista asioista. Toiseksi tärkeämmäksi nousee edunvalvonta ja vaikuttaminen eritasoiseen päätöksentekoon.  

Kaikesta edellä olleesta huolimatta eläkeläiset ovat kuitenkin suhteellisen tyytyväisiä omaan elämäänsä. Vähiten he ovat tyytyväisiä siihen, miten oikeudenmukaisuus tapahtuu yhteiskunnassa. Vain hyvin pieni määrä uskoo oikeudenmukaisuuden toimivan hyvin ja vielä pienempi osa eläkeläisistä uskoo oman äänensä tulevan kuulluksi päätöksenteossa.

Tutkimuksen tulokset antavat selvän signaalin Eläkeliiton kaikille tasoille. Edunvalvontaan tulee panostaa kaikkien. Ruohonjuuritasolta pitää lähteä liikkeelle. Uskon, että vaikuttamaan kyllä pystymme, kunhan teemme töitä asian eteen. Tutkimustuloksessa pysähdytti se, miten  epäoikeudenmukaiseksi eläkeläiset kokevat yhteiskunnan päätöksenteon.  

Raimo Ikonen pohtii puheenjohtajapalstalla, että eläkekeskustelussa tarvitaan tietoon perustuvaa myönteistä ja ylisukupolvista otetta. Ikonen toteaa myös, että vastakkainasettelu kovenee. Surullista on kuunnella tiedotusvälineistä, kuinka syöt lasten ja lastenlasten leipää, jos vaadit oikeudenmukaisuutta eläkeläisille.

 Työeläkkeet määräytyvät palkkojen perusteella ja ovat eläkeaikaan siirrettyä palkkaa. Eläkkeiden kehitykseen voidaan vaikuttaa heikentämällä indeksejä tai verotuksella ja erilaisilla maksuilla. Työeläkkeitä ei makseta valtion budjetista. Päätöksenteossa on unohdettu oikeudenmukaisuus ja rikottu lupaukset. Taitetun indeksin ansiosta eläkkeet ovat vuosi vuodelta jääneet jälkeen palkoista. Nyt olisi aika korjata tehty väliaikaiseksi luvattu epäoikeudenmukaisuus.  Miltä muulta väestöryhmältä kuin eläkeläisiltä olisi voitu tällä tavalla, yksipuolisesti heikentää etuuksia. Kukaan ei taida enää muistaa, että indeksien muutoksen piti olla völiaikainen.

Lauri Viidan sanoin: "”Kaikin soluin, sydämin usko, tahdo jotakin, niin se kerran tapahtuu! Tuhat kertaa tuhat vuotta mitään ei voi tehdä suotta.”

                                                                                

Toivotan teille kaikille lämmintä kesää

Helinä

Ministeri Raisiossa

Ministeri Annika Saarikko vieraili tänään 18.2. Raisiossa Eläkeliiton Raision yhdistyksen kutsumana.

Tilaisuudessa oli runsas 100 kuulijaa. Ministeri alusti ajankohtaisista asioista mm. vanhustenhuollosta, mutta käsitteli koko ihmisen elämän kaarta.  Itselleni jäi se käsitys, että kaikessa kaameudessaan tapahtuneiden vanhustenhuollon epäkohtien esille tulo ja käynnissä oleva keskustelu on hyvä asia. Paljon on jo tehty asioiden korjaamiseksi ja paljon on tulossa parannuksia asioihin. Mieltäni lämmitti se, millä otteella ministeri tarttui tähän tapahtuneeseen ihmisarvoa polkeneeseen kohteluun. Ministeri otti esille, miten paljon mahtuu mahdollisuuksia kotihoidon ja laitoshoidon väliin.  Ministeri nosti esille erityisinä ryhminä muistisairaat ja kehitysvammaiset, jotka eivät itse pysty mitenkään puolustautumaan. Heräsi kysymys – onko oikein heidänkin kohdallaan palvelut kilpailuttaa.

Kysymyksiä ministerille tuli heti, kun keskustelu avattiin. En saanut puheenvuoroa kaikille, jotka olivat jo etukäteen puheenvuoron varanneet. Kysyttiin eläkkeiden verotuksesta. Ministeri myönsi, että eläkeläisten verotus on korkea. Kysyttiin koulutuksesta, lähinnä ammatillisesta koulutuksesta, johon kaivattiin lisää resursseja hyvin perusteluin. Ministerin vastauksesta ilmeni mm. että oppisopimuskoulutus Suomessa on vielä lapsen kengissä. Hoiva-alalla myös voitaisiin hyödyntää oppisopimuskoulutusta.

Työeläkkeistä ministeri pistettiin koville. Tivattiin eläkerahastojen varallisuutta ja sitä, mihin rahat käytetään. Kysyttiin, miksi poliitikot puuttuvat ollenkaan työeläkkeisiin, koska työeläkkeet eivät ole valtion kassasta poissa. Tavallaan poliitikot puuttuvat eläkkeisiin sitäkin kautta, että samat poliitikot istuvat eläkeyhtiöiden hallituksissa. Ministeri ymmärsi, että eläkeläiset kokevat ns. taitetun indeksin epäoikeudenmukaiseksi, mutta korjausta ei ministeri siihen luvannut. Olen ihmetellyt asennetta joka meitä seuraavalla sukupolvella on, kun he sanovat, että he maksavat meidän eläkkeemme. Ministeri selvitti asian näin. Me olemme kyllä maksaneet itse eläkkeemme, mutta se ei mene niin, että uudet sukupolvet alkaisivat kerätä taas nollasta eläkettään. Meillä on sukupolvien välinen sopimus. Käsitin asian niin, että jos eläkerahastoista rahat loppuisivat, niin tuleva sukupolvi joutuisi maksamaan meidän eläkkeitämme. On siis huolehdittava eläkerahastojen riittävyydestä ottaen huomioon matalan syntyvyyden. Vain takuueläkkeisiin, siis kaikkein pienimpiin eläkkeisiin ministeri lupasi korotuksia.

Keskusteltiin ja kysyttiin hoitohenkilökunnan riittävyydestä, hoidon laadusta, valvonnasta, poliisien riittävyydestä yms. asioista. Ministeri tivasi kunnilta tehokkaampaa valvontaa ostetun palvelun suhteen. Oma kommenttini on - se on nyt huomattu, että palvelun tarjoajan moraaliin ei voi luottaa. Valvonta on välttämätöntä. Kukaan ei kysynyt mitään Sotesta. Sanoin ministerille tulleeni keskustelun koordinoijaksi, koska halukkaita ei olut, sillä jokainen halusi päästä itse kysymään. Olin saanut etukäteen joitakin kysymyksiä, en edes niitä ehtinyt esittää. Ministeri kehotti panemaan sähköpostiin ja lupasi vastata.

Ministerin vierailu jätti varmasti paljon kysymyksiä, vaikka vastauksiakin saimme. Tälle yleisölle aika tuntui kovasti rajalliselta. Yleisö oli aidosti kiinnostunut asioista. Näin yleisön joukossa myös muiden eläkeläisyhdistysten edustajia ja siitä olin iloinen. Ministerihän on kaikkien eläkeläisten yhteinen ministeri. Kaikki eläkeläiset yhdessä olemme enemmän. Uskon, että tilaisuuden suurin anti oli siinä, että ministeri sai uutta innostusta tänne kentälle. Kukaan mukana olleista ei varmasti jätä äänestämättä.