Onko maallamme malttia ikääntyä arvokkaasti



Raision Vanhusneuvoston puheenjohtaja Auli Raunio ja
varapuheenjohtaja Veijo Mikola

Sain tilaisuuden Vanhusneuvoston varajäsenenä
osallistua Sosiaali- ja terveysministeriön järjestämään juhlaseminaariin. Tilaisuus oli Sipilän hallituksen kärkihankkeiden loppuseminaari. Tilaisuuden juontajana toimi geriatrian professori Jaakko Valvanne, joka hoiti tehtävän loistavasti.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko avasi seminaarin. Puheessaan ministeri loi vanhuksista aivan toisenlaisen kuvan, kuin  viimeaikoina on totuttu tiedotusvälineistä saamaan. Saarikon puheessa vanhus on yksilö, osa perhettä, osa sukupolvien välistä ketjua.
Saarikko puhui elämänkaaren muuttumisesta, yksinasumisen ja palvelutalon välillä olevista mahdollisuuksista ja loi valoisan näkökulman ikääntymiseen.
Minua kiinnosti seminaarin paneelikeskustelu. Keskusteluttajina olivat toimittaja Eva Polttila ja professori Jaakko Valvanne. Paneeliin osallistuivat: Aila Paloniemi (Kesk.), Markku Eestilä (kok.), Matti Torvinen(sin.), Heli Järvinen (vihr.), Sari Essayah (kd.), Anneli Kiljunen (sdp.), sekä Juha Väätäinen (ps.)
Panelistit saivat aluksi vastata, mitä ajattelivat vanhusten asemasta tällä hetkellä ja vanhusten huollosta syntyneestä kohusta. Vastauksissa nostettiin esille hyvien hoitopaikkojen olemassaolo, syyllistäminen kiellettiin, tapausten räikeys yllätti yms. Vain Sari Essay jäi tästä kierroksesta mieleeni. Essayah tuomitsi touhun löperöksi ja totesi, että suositukset ovat yhtä tyhjän kanssa.
Toinen kysymys kuului: miten puolueenne tulee ottamaan huomioon ikääntymisen? Kaikilla puolueilla oli oma ikäpoliittinen ohjelmansa. Paljon hyvää luvattiin ja monet kannattivat vanhusasiamiestä ja puhuttiin myös liikunnasta ja omasta vastuusta. Tällä kierroksella jäi mieleeni Paavo Arhinmäki, joka lupasi maksuttomat palvelut kaikille eläkeläisille, koska se aktivoisi vanhuksia.
Panelisteja pyydettiin mainitsemaan kolme tärkeää asiaa vanhustenhuollossa.
Hyviä ehdotuksia tuli kaikilta puolueilta Mieleeni jäi Sari Essayah´in ehdotus - sosiaalihuollon palveluille maksukatto, siis myös kotipalveluille.
Miten taataan, että saadaan taitavaa henkilökuntaa?  Selvästi työehtoja ja palkkaa parantamaan lähtivät Arhinmäki, Väätäinen, Heli Järvinen ja Anneli Kiljunen. Työperäistä maahanmuuttoa suosittelivat kokoomus ja RKP. Keskusta tekisi yhteistyötä järjestöjen kanssa ja hyödyntäisi vapaaehtoistyötä, asennemuutos pitää tulla  ja hoidon porrastus saada kuntoon. Kysymykseen, mistä saadaan rahat, Kokoomus, keskusta, kristilliset ja RKP panostaisivat työllisyyden nostoon, SDP laajentaisi veropohjaa, vasemmisto leikkaisi yrityksiltä, perussuomalaiset ottaisivat eläkerahastoilta ja kiristäisivät pääomaverotusta. Vihreät kielsivät  ehdottomasti koskemasta eläkerahastoihin, koska niiltä loppuvat vihreiden mukaan rahat. Yritystukia maksetaan liikaa ja vihreät ottaisivat rahaa niistä
Panelisteilta kysyttiin, voisitteko olla siellä Eduskunnassa riitelemättä?
Useimmat vastasivat, mitä mieleen tuli, noteeraamatta mitenkään kysymystä. Ihmettelin, mitä senioripaketti hallitusneuvotteluissa tai lähiesimies palveluyksiköissa eduskunnan riitoja parantaisi. Väätäinen vastasi: "sopimalla", Väätäinen vastasi muutenkin kaikkiin kysymyksiin suoraan, reippaasti ja selkeästi. Avasi vielä takkinsakin ja näytti, kuinka hyvä kunto hänellä on. Ei ollut miehellä ylimääräisiä kiloja.
Hankepäällikkö Satu Karppanen ja projektipäällikkö Anja Noro STM:stä kertoivat, mitä kärkihankkeista opittiin? Maakunnallisia kokeiluja oli seitsemän ja yksi kolmen kunnan kokeilu. Hankkeita olivat mm. -  asiakas- ja palveluohjaus, toimiva kotihoito, omais- ja perhehoito, asumisen ja palvelun yhdistäminen ja maakunnissa muutosagentit.
Päällimmäisenä jäi kärkihankkeista mieleeni, mikä valtava työ näissä on kolmen vuoden aikana tehty. Valtava määrä ihmisiä on ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa hankkeita. Muutosagentteja on 19.  Yksi kärkihankkeista toteutettiin Varsinais-Suomessa - Keskitetty alueellinen asiakas ja palveluohjaus. Rahaa kärkihankkeisiin on kulunut mieletön määrä. Kaikki hankkeet tähtäävät siihen, että maakunnat syntyvät ja sote viedään maaliin. Ellei tule sotea, paljonko hankkeista on hyötyä? Eletään soten suhteessa jännittäviä aikoja
Kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee esitteli askelmerkit tulevaan - ratkaisuja ja mahdollisuuksia.
"Yhteiskunnassa tarvitaan iso muutos. Nykyinen tapa ajatella ja toimia on väärä", sanoi Sillanaukee.
Kärkihankkeet ovat nyt valmistuneet ja aika näyttää, miten ne käytännössä toimivat ja mitä tulosta tuottavat. Sillanaukee oli hyvin vakuuttava listatessaan kärkihankkeiden tuomia parannuksia.

Ministeri Elisabeth Rehn oli seminaarissa haastateltavana. Haastattelijana oli emeritus uutisankkuri Urpo Martikainen. Elisabeth Rehn  jakoi meille koskettavalla tavalla oman näkökulmansa omaishoitajuuteen.
Lopuksi seminaari tarjosi musiikkiesityksen kaikenikäisille. Esiintyjänä Tuuletar vocoi folk hop - yhtye.


SIIRRYIMME UUDELLE VUOSIKYMMENELLE

Vuosi on vaihtunut ja uusi hallitus aloittelee toimintaansa. Yhdistyksen toiminnassa siirryttiin uudelle vuosikymmenelle. On pysähdyksen paikka. Joskus on tarpeen vähän hengähtää ja arvioida niin mennyttä kuin tulevaakin.

Vuosi 2018 jäi mieleemme juhlavuotena. Yhdistyksemme saavutti 30 vuoden iän. Se on iloinen asia. Itselleni jäi viime vuodesta hyvin voimakkaasti mieleen se, miten näin usean iäkkäämmän jäsenemme kunnon romahtavan. Keväällä kutsuimme koolle kaikki yli 80 vuotiaat, yksin asuvat jäsenet, jotka olivat jääneet pois tapaamisistamme. Tilaisuus oli hyvin onnistunut. Puheensorina täytti salin ja juttua riitti. Otimme yhteyttä lokakuussa uudelleen tarjotaksemme kuljetusta 30-vuotis juhlaamme. Sain kuulla useamman ikävän kertomuksen. Paljon oli tapahtunut pienellä aikavälillä. Viime vuosi jäi erityisesti mieleeni muistutuksena ajan rajallisuudesta.

Edessämme ovat uudet haasteet ja tavoitteet. Yhdistyksemme on valinnut kärkihankkeekseen edunvalvonnan. Näin vaalivuonna on päällimmäisenä ajatus viedä viestiä tuleville päättäjille eläkeläisten arkielämästä – epäkohdista ja puutteista. Haluaisimme myös kuulla eri puolueiden edustajien näkemyksiä ja suhtautumista ikä-ihmisiin. Tähän liittyen olemme tehneet aloitteen Raision Vanhusneuvostolle. Toiveenamme olisi, että lähtisimme kaikki eläkeläisyhdistykset yhdessä nostamaan vaalikeskusteluihin näitä meille tärkeitä asioita.

Olimme eilen Maskussa kuulemassa ministeri Annika Saarikon näkemyksiä sotesta. Eläkeliiton Maskun yhdistys oli järjestänyt tilaisuuden. Sotesta en tilaisuudessa viisaammaksi tullut. Sote on yhtä epävarma, kuin tiedotusvälineet ovat kertoneet. Ministeri myönsi, että puutteita siinä on, mutta olisi kuitenkin jonkinlainen uusi alku.

Ministeri oli perheministerinä huolissaan syntyvyyden laskusta ja näin ollen huoltosuhteen heikkenemisestä Siitähän olemme kuulleet kyllästymiseen asti, miten olemme heikentämässä huoltosuhdetta. Ministeri sentään tasoitteli tätä huoltosuhdetta toteamalla elinkaaren muutoksen. On oikeastaan tullut yksi sukupolvi lisää. Eliniän pidennyttyä moni 65 vuotias saattaa hyvinkin elää vielä 30 vuotta, eivätkä ne 65 vuotiaat mitenkään ole huoltosuhdetta heikentämässä. Ministeri antoi hyvän kuvan terveyspalveluiden kehityksestä, mutta sehän oli tuttua jo ennestään. Tuttua oli sekin, miten hallitsemattoman kehityksen seurauksena palvelut valuvat yksityisille yrittäjille Attendolle ja Pihlajalinnalle. Samat pelisäännöt pitäisi olla niin julkisella sektorilla kuin yksityiselläkin.

Ministeri muistutti, että Suomi on Euroopan nopeimmin ikääntyvä maa. Erityisesti ministeri kantoi huolta niistä kaikkein heikoimmista, joilla ei ollut mahdollisuutta päästä tulemaan Maskutalolle. Ministerin mukaan Suomi on kahtia jakautunut maa. Ministeri toivoi myös järjestöiltä uutta otetta asioihin tarttumiseen. Sitä tässä nyt yhdistyksemme on tekemässä – nostamassa eläkeläisten asioita mukaan vaalikeskusteluihin.

Viesti, jota itse haluaisin viedä päättäjien tietoon, on kaikkein pienimmät eläkkeet. On nöyryyttävää elää hyvinvointivaltiossa 1000 euron eläkkeellä. Eläkeliiton toiminnanjohtaja Anssi Kemppi kirjoittaa eläkeläisköyhyydestä ja toteaa, että 40% eläkeläisistä saa alle 1250 € eläkettä ja kaksi kolmasosaa näistä on naisia. Kemppi toteaa lisäksi, että 17% eläkeläisistä elää köyhyysrajan alapuolella. Haluaisin nostaa keskusteluun yksinelävien aseman. Vaikka eläke on pieni niin pärjää, kun eläkkeitä on kaksi. Yksineläjällä on kuitenkin lähes samat menot kuin yhdessä asuvilla. Tähän asiaan ministeri lupailikin monelta osalta parannusta.

Ministeri Saarikko vierailee yhdistyksemme kutsusta Raisiossa maanantaina 18.2. kaupungintalon valtuustosalissa klo 10 alkavassa tilaisuudessa. Tilaisuus alkaa kahvitarjoilulla. Tilaisuuden aiheina ovat eläkeläisten arkielämän asiat. Odotamme runsasta osanottoa.

Helinä

 

Mietteitä syyskokouksen lähestyessä

Kesä on mennyt ja syksy jo pitkällä. Kuumasta kesästä huolimatta oli yhdistyksellämme  toimintaa kesälläkin - kävimme mm. Laajoen kesäteatterissa, teimme merimatkan Katanpäähän ja pidimme huolta kunnostamme. Suuret kiitokset Lampolan Ritvalle, joka koko kesän yhdisti porukkaa kerran viikossa Kuntokeitaalle. Meitä on kuitenkin paljon niitäkin, jotka ovat koko kesän kaupungissa. Mennyt kesä on muistoina mielessä ja katseet suuntautuvat tulevaan.

Yhdistyksemme syyskokous on torstaina 15.11. alkaen klo 13 Tornilassa. Asialistalla on tuttuun tapaan puheenjohtajan valinta ja hallituksen jäsenten valinta. Lisäksi hyväksytään kesäkuussa Jyväskylän Liittokokouksessa hyväksytyt yhdistyksen uudet säännöt.

Jouduin viisi vuotta sitten oikeastaan sattumalta yhdistyksen puheenjohtajaksi. Oltiin valmistelemassa yhdistyksen 25-vuotis juhlia. Silloinen puheenjohtaja Tarmo Vihersalo oli ilmoittanut hyvissä ajoin etukäteen, ettei jatka enää puheenjohtajana. Jäsenistö kannatti kovasti Seija-Liisa Junkkalaa uudeksi puheenjohtajaksi, vaikka hän oli ilmoittanut, ettei voinut suostua siinä elämänsä tilanteessa niin sitovaan tehtävään.   Muita vaihtoehtoja ei tullut.  Kävi niin, ettei kokouksessa ollutkaan ketään, joka olisi suostunut puheenjohtajaksi. Istuttiin kokouksessa ja oltiin ymmällä, mitä tehdään. Juhlat olivat tulossa ja ynnäsin mielessäni, että menevät ne juhlatkin piloille, kun ei ole puheenjohtajaa. Ehdotin itse itseäni - rohkea veto. Ajattelin, että vuoden päästähän on uusi valinta. En mitään suosionosoituksia saanut, mutta pakkotilanteessa minut nuijittiin puheenjohtajaksi. Kuinka kävikään! Vaikka alku oli vaikeata niin innostuin hommaan. Aloin saada tukijoita ja ystäviä. Nyt on menossa viides vuosi. Hyvät jäsenet, teidän ansiostanne olen viihtynyt.

Hallitukseen tarvitaan uusia jäseniä. Jotkut lähtevät ja uusia tulee tilalle. Niinhän se toiminta menee. Hyvät jäsenet, ottakaa  asiaksenne paneutua meidän kaikkien yhteiseen asiaan. Miettikää omalta kohdaltanne, josko hallitustyö kiinnostaisi. Miettikää ystäviänne, lähipiiriänne,  löytyisikö sieltä kiinnostusta. Hallitustyön vaikeutta ei tarvitse pelätä. Kiinnostus ja innostus asioihin riittää. Työ tekijänsä opettaa ja apua kyllä saa. Koulutuksiin on myös mahdollisuus päästä. Koulutukset eivät maksa jäsenelle itselleen mitään. Tullessani yhdistyksemme hallitukseen en tiennyt oikeastaan mitään Eläkeliitosta ja aika vähän Raisiostakin. Vasta eläkkeellä ollessani olen oppinut tuntemaan Raisiota ja raisiolaisia. Työssäoloaikana en oikeastaan osallistunut kovinkaan paljoa Raisiossa mihinkään, koska vapaa-aikakin vietettiin kesät / talvet mökillä. Voinkin sanoa, että vasta eläkkeellä ollessani minusta tuli raisiolainen ja suurena tekijänä siinä on ollut toiminta yhdistyksessämme.

Itse en valitettavasti pääse osallistumaan syyskokoukseemme, koska minulla on aika TYKS:iin juuri samana päivänä - pieni, vaaraton toimenpide. Toivon syyskokoukseen runsaasti väkeä, niin jää tuntuma, että demokratia toimii. Tuokaa selvästi esille jäsenistön kanta. Tehkää päätökset ja päätösten jälkeen toimitaan yhdessä tehtyjen päätösten mukaisesti. Hyvää kokousta toivotellen


Helinä 

Kävimme Porvoossa ja Helsingissä

Porvoon kirkon ovella

Tuli tunne, että täytyy ihan paperille panna tuntemuksensa matkasta Porvooseen ja Helsinkiin – sen verran oli mielenkiintoinen matka. Tuli toisaalta täytettyä aukkoja yleis-sivistyksessä ja toisaalta taas saada mahtavia kokemuksia ja vaikutteita elävästä elämästä. Hallitus päätti kokeilla matkanjärjestäjänä paikallista yrittäjää Ritvan Matkoja.  Matka oli siis testi Ritvan Matkoille, joka oli ensimmäisen kerran matkanjärjestäjänämme. 

En muista koskaan ennen matkasta stressaantuneeni, mutta nyt kävi niin, että  stressi iski päälle. En edes muista montakohan puhelua sain edellisenä päivänä, joissa kyseltiin, mistä lähdetään, miten maksetaan ja milloin lähdetään. Soitot saivat tunteen, että nyt ei tiedotus ole ollut ihan paikallaan. Lisäksi Ritva soitteli, että opas on ilmoitellut tietöistä, joita on paljon ja saattavat sekoittaa aikataulut. Paljoa en nukkunut edellisenä yönä. Hyvissä ajoissa ajelin Keon pysäkille varautuneena pahimpaan ja toivoen parasta. Helpotus oli suuri, sillä kaikki olivat paikalla iloisina ja intoa puhkuen. Voi " juku", miten hyvä porukka ajattelin mielessäni. Olkaa ystävällisiä ja tarkistakaa edelleenkin, jos jokin asia on jäänyt epäselväksi. Vastaan mielelläni puheluihin. 

Jossakin vaiheessa matkaa otimme mukaan oppaamme, ihan vaan Orvokin meille matkalaisille. Orvokkiin ihastuimme yksimielisesti. Kukaan ei sanonut, että puhui liikaa tai liian vähän. Orvokki osasi asiansa. Tiesitkö, että Porvoo on Suomen toiseksi vanhin kaupunki? Luin netistä, ettei sekään asia ole yksimielinen. Joka tapauksessa Porvoo oli mielenkiintoinen kaupunki. Oppaan selostamana kuulimme niin kaupungin historiasta kuin Tuomiokirkonkin vaiheista. Kävimme Tuomiokirkossa ja Brunbergin suklaa- ja makeismyymälässä, jossa saimme yllin kyllin maistella tuotteita, jotka olivatkin suussa sulavan maukkaita. Vähän jäi kaupungissa omaa aikaakin. Ihania putiikkeja oli kapeiden katujen varsilla. Piipahdin yhteen ja näin ihanan tunikan ja menin vielä onneton koittamaan sitä ja poistuin putiikista tyytyväisenä itseeni, etten ostanut mitään. Nyt kadun, kadun syvästi. Opin tästä, että tässä iässä varovaisuus on turmioksi.

Seuraava kohteemme oli Haikon kartano. Katselimme Keltaisessa salongissa Albert Edelfeltin maalauksia ja kuulimme Haikon historiaa ja kauppaneuvos Satu Tiivola kiinnosti kovasti. Kaikki kehuivat ruokaa. En pane vastaan, mutta uskon, että lisää maustetta ruokaan toi ympäristö. Oli siinä silmällekin ruokaa. Moni matkalle lähtijä ilmoitti syyksi, ettei ole käynyt Haikon Kartanossa. Uskon, etteivät pettyneet.
 

Ajelimme Helsinkiin mieli täynnä haikeutta Porvooseen. Monet muistelivat entisiä Porvoossa asuneita kulttuuripersoonia ja heidän yhteyksiänsä Porvoon kaupunkiin. Nykyisistä kuuluisuuksista muistui mieleen vain Remu Aaltonen ja siitäkin oli epävarmuutta, että onko enää porvoolainen. 

 Helsingissä menimme Tuomiokirkkoon, jonne ajoitus oli klo 15. Oppaalle ilmoitettiin, että klo 15 tulee Maanpuolustusvoimien paraati, joten jouduimme odottamaan. En nyt ihan tarkkaan tiedä, mikä paraati se oli, mutta joka tapauksessa se oli extraa matkallemme. Se oli juhlava ja komea kulkue. Ihan liikutuin  ja nostin  rintaa ylöspäin ja ajattelin, että suomalaisia tässä olemme.Yksi aukko sivistyksessä täyttyi, koska en ollut käynyt aikaisemmin Helsingin Tuomiokirkossa. Kirkko ei suuria tunteita herättänyt. Kirkko jäi täysin varjoon aikaisemmin nähdyn  ja koetun puolustusvoimien paraatin suhteen. Epäilen kuitenkin kunniakulkuetta joksikin promootioksi, koska joukossa näkyi myös naisia ja monella oli tohtorin hattu päässä. Väliäkö sillä. mitä porukkaa olivat! Meille se oli upeaa katsottavaa ja tunnelman kohottajaa.

 

Lähdimme kiertoajelulle Helsinkiin. Hämmästyin, miten kaupunki on muuttunut. Olenhan sentään asunut Helsingissä, joka on opiskelukaupunkini. Onhan niistä opiskeluajoista 50 vuotta aikaa. Kiertoajelu sisälsi Senaatintorin ympäristön, Uspenskin Katedraalin, Esplanadin puisto, jota sanotaan helsinkiläisten olohuoneeksi kesällä, Hotelli Kämp, maailmanpyörä, Kaivopuisto, jossa nykyisin museona toimiva Mannerheimin kotitalo, Stadion, Seurasaari mm. Erityisesti ihailin paikoittain kaunista arkkitehtuuria. Esimerkiksi Kaivopuiston talot sykähdyttivät. Opas kertoi, että helsinkiläiset pyöräilevät paljon ja pyöräilytiet risteilevät kautta kaupungin. Kaupunki vuokraa pyöriä hintaan 25€/koko kesä. Pyöräily saa kuitenkin kestää vain puolituntia kerralla.  Pyöriä saa kuljettaa yleisissä kulkuneuvoissa, jos on tilaa.

Sibelius monumentilla pysähdyimme. Mieleeni palautui kohu, jonka hyvin muistan Eila Hiltusen teoksesta vuodelta 1967. Taideteos oli näkemisen arvoinen. Teos on tehty teräsputkista, joita on noin 600 kpl. Toinen pysähdys meillä oli Temppelinaukion  kirkolla. Ellet vielä ole nähnyt tätä kirkkoa, mene vilkkaasti katsomaan. Kirkko on näkemisen arvoinen. Kallioon louhitun kirkon ovat suunnitelleet Timo ja Tuomo Suomalainen. Temppeliaukion kirkko on kävijämääriensä perusteella Suomen suosituin arkkitehtuurinähtävyys. Näimme myös presidentin virka-asunnon Mäntyniemen ja presidentin saunan sekä pääministerin virka-asunnon Kesärannan. Mielenkiintoista, että valtakunnan ykkösmiehet asuvat vain noin kilometrin etäisyydellä toisistaan.

Huippuna lopuksi oli uusi Amos Rex museo, jossa oli japanilaisryhmä TeamLabin digitaalisen taiteen näyttely. Näyttelytilat ovat maan alla. Katon kummut muodostavat uudenlaisen urbaanin maiseman. Onnistuin saamaan lipun näyttelyyn. Jonot olivat pitkät lippuluukuilla, joten vain harvat meistä ehtivät saamaan lipun. Näyttely osoitti, että tulee uusia taiteen muotoja, joita ei osata edes aavistaa. Näyttelyssä on seinille heijastettu liikkuvia, digitaalisia maailmoja, joihin näyttelykävijä pääsee kävelemään sisään. Tunnelmaa näyttelyssä kuvaisin lähinnä sanalla epätodellinen. Värit ja kuvat olivat kauniita ja kaikki eli. Mikään ei ollut staattista, paikallaan pysyvää. Esimerkiksi peilejä oli joka puolella. Niissä näki kuvansa normaalisti, silti oli tunnelma, ettei siinä mitään peiliä ole. Lattialla oli kuin kuilu, mutta eihän siinä mitään sellaista ollut. Vähän pelottavaltakin tuntui aluksi koko homma, kunhan siihen tottui ja pystyi ihailemaan värejä ja kuvia. Jotain erilaista ja uutta näyttely joka tapauksessa tarjoaa.



ORVOKILLA varjo merkkinä, että näkyy. Ei satanut.

Ritvan Matkat läpäisi testin hyvin arvosanoin. Mitään moitteita ei kuulunut. Kuljettaja Arista pidettiin kovasti. Lisää opastettuja matkoja toivottiin. Kiitän kaikkia mukana olleita. Olitte hyvä porukka. Nähdään taas! 

 

 

Kuljettajamme ARI

 

   
 


Pirkko ja Riitta unelmoivat matkasta tällä pelillä

Maanpuolustusvoimien paraatia

Sibeliusmonumentti

Eläkeliiton liittokokous Jyväskylässä

Kolmen vuoden välein kokoontuva liittokokous on Eläkeliiton tärkein tapahtuma. Jyväskylässä 6.6.2018 kokoontunut kokous oli Eläkeliiton 19. liittokokous. Kokous alkoi upean lippukulkueen saapuessa Paviljongille musiikin tahdittamana. Kokouksen arvoa nosti tietoisuus siitä, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli lupautunut kokouksen suojelijaksi. Juhlallisuutta, mielenkiintoa, jännitystä ja huumoriakin sisältävä kokous oli kaikin puolin onnistunut. Eläkeliiton Elämää käsillä -projekti ja Keski-Suomen piiri olivat haastaneet ikäihmiset toteuttamaan oman näkemyksensä ja palasensa metsästä. Paikalla nähtiinkin noin 100 metsää, joissa oli mielikuvitus lentänyt ja käden taidot nostettu esille. Metsänäyttely oli loistava. Joukossa oli myös Raision yhdistyksen Ann-Mari Laineen suunnittelema ja miesten avustuksella koottu upea taideteos, joka sai osakseen paljon huomiota, ihailua ja kiitosta. Taideteos ylläolevassa kuvassa.

Kokouksen avasi väistyvä puheenjohtaja Eeva Kuuskoski. Kattavasti Eeva käsitteli oman aikansa saavutuksia ja tulevaisuuden tavoitteita sekä loi katsauksen myös siihen, miten merkittävä sote- uudistus on eläkeläisille.
Liiton toiminnanjohtaja Anssi Kemppi loi katseet ensin taaksepäin kuluneeseen kolmeen vuoteen ja sitten tulevaisuuteen ja kehittämiseen. Kemppi totesi, että jäsenmäärä on liitossa säilytetty, vaikkakin monessa yhdistyksessä on myös tapahtunut jäsenmäärän laskua. Ilolla totesin mielessäni, että Raision yhdistys oli selvästi jäsenmäärää nostamassa, josta kertoo jo kolmas perättäinen voittomme jäsenhankintakisassa. Liitto on niin vahva kuin sen yhdistykset, totesi Kemppi viisaasti. Äijävirtaa hankkeen Kemppi nosti erityisenä plussana esille ja myös sen kehittämisen tulevaisuudessa. Digitalisaatio ja tiedotus olivat niin Kempin kuin lähes kaikkien puhujien agendalla. Myös niistä, jotka eivät pysy mukana tässä kiivaassa kehityksessä on pidettävä huolta. Lähiverkkohanke on suuri uudistus liitossa, piireissä ja yhdistyksissä. Hankkeessa kaikki olemme tavalla tai toisella mukana. Edunvalvontaan on panostettu ja panostetaan yhä enemmän Eetun kautta. Kemppi korosti, että yhteistyökumppaneita tarvitaan, yhdessä saadaan aikaan enemmän.

Sääntömuutokset eivät menneet ihan nuijan kopautuksella lävitse. Päästiin jopa äänestämään. Liiton säännöissä sanotaan, että mikäli yhdistys lopetetaan niin varat menevät Eläkeliitolle. Eriävänä mielipiteenä esitettiin, että tässä tapauksessa varat menisivät kunnalle, jossa ne määrättäisiin käytettäväksi eläkeläisten virkistystoimintaan. Toinen äänestettävä asia oli liiton sääntöjen kohta, joka muuttuu niin, että Liittokokousedustajia saa yhdistys yhden edustajan alkavaa 300 jäsentä kohden. Nykyisissä säännöissä on, että yhdistys saa yhden jäsenen alkavaa 200 jäsentä kohden. Eriävän mielipiteen mukaan muutos heikentää pienten yhdistysten vaikutusvaltaa. Kaikki muutokset etenivät kuitenkin liittohallituksen esittämällä tavalla.
Aloitteita Liittokokoukselle oli tullut kuusi kappaletta, koskien edunvalvontaa, ansiomerkkienjakoa, taloushallinnon kehittämistä, matkakorvauksia, kulttuuriperinnön vaalimista ja saattohoitoa. Liittohallituksen vastaukset olivat hyvin perusteltuja ja varmasti hyvä, että kaikkia aloitteissa mainittuja asioita mietittiin ja niistä keskusteltiin.
Jännittävä oli uuden puheenjohtajan valinta, vaikka ehdokkaita olikin vain yksi.

Elä­ke­lii­ton Hel­sin­gin pii­ri esit­ti uu­dek­si pu­heen­joh­ta­jak­si so­si­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­ri­ön yli­joh­ta­jan pai­kal­ta eläk­keel­le jää­nyt­tä Rai­mo Ikos­ta. Poh­jois-Kar­ja­lan Li­pe­ris­sä syn­ty­nyt Iko­nen on myös ju­ris­tin tut­kin­non suo­rit­ta­nut hal­lin­to­tie­teen toh­to­ri. Ikonen kertoi tuntevansa hyvin Eläkeliiton, koska on työnsä puolesta ollut sosiaali- ja terveysministeriössä jakamassa Eläkeliitolle rahaa. Ikonen ei pröystäillyt tutkinnoillaan eikä korkeilla virkatehtävillään vaan kertoi olevansa maanviljelyspaikasta, kertoi sisaruksistaan ja äidistään, joka oli innokas eläkeliittolainen ja puhejohtajakautenaan sai yhdistyksen jäsenmäärän kaksinkertaistumaan. Uusi puheenjohtaja nosti esille kolme haastetta tulevalle toiminnalle Eläkeliitossa. Ensimmäinen oli elvyttäminen kenttätasolla. Tämä lämmitti erityisesti mieltäni, koska lähdetään liikkeellä juuri sieltä, missä työ tehdään. Toinen tavoite oli tiedottaminen - miltä näytetään ulospäin, onko vuorovaikutusta, työnjako julkisuuteenpäin jne. Monikanavainen tiedottaminen on a ja o. Kolmantena Ikonen mainitsi verkostoitumisen. Tarvitsemme rohkeutta kohdata uusia sidosryhmiä, varsinkin edunvalvonnan suhteen. Sote haastaa myös järjestötyössä. Ellei vaikuteta meitä viedään kuin pässiä narusta totesi Ikonen.

 

Kokous jätti myös julkilausuman "Suomeen tarvitaan ylisukupolvinen eläkeläisköyhyyden vähentämisohjelma."

Mahtavat olivat Jyväskylässä niin iltajuhla kuin torstaipäivän jumalanpalvelus ja pääjuhlakin.

Iltajuhlassa kuulimme keskisuomalaisia taiteilijoita - musiikki-, laulu-, tanhu-, voimisteluesityksiä ja näimme oikein hauskan näytelmän. Viimeiseksi yleisöä viihdytti Arja Koriseva.

 Päiväjuhlassa esiintyi mm Maria Lund. Kaikki juhlan esitykset olivat hyvin korkeatasoisia ja nautinnolla kuuntelimme ja katselimme.

Annika Saarikko osoitti suurta arvostusta Eläkeliittoa kohtaan, koska tässä kiireessä ja tässä sote-paineessa otti aikaa ja saapui kokoukseemme juhlapuhujaksi. Kaikki kokouksessa olijat tiesimme, missä paineissa soten ja viikonvaihteen puoluekokouksen suhteen oltiin. Ministeri kertoikin, että 18 tuntisia työpäiviä on tehty. Onneksi Aarnilla on iso-äiti. Annika kertoi hyvin tuntevansa uuden puheenjohtajamme ja Annikan lausunto Ikosesta oli: mies, jolla on ilo silmissä ja numerot mielessä. Väistyvästä puheenjohtajasta Annika luonnehti: Eeva on ihmisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen tähtäävä henkilö.

Annika paneutui puheessaan tavoitteeseen "ikäystävällinen Suomi". Esille tuli paljon uudistettavia asioita - kaupunkeihin seniorikortteleita, kotona asumisen edellytykset uusiksi, turvallisuudentunteen parantaminen, omaishoito yms. Perheministerinä Annika kiinnitti huomion yksin asuviin. Yksin asuva on myös perhe. Yksin asuvien taloudellisen tilanteen selvitys valmistuu elokuussa. Ilolla totesin, että vihdoinkin tähän asiaan paneudutaan. Digitalisaation kehitystä ja soteakin Annika käsitteli puheessaan. Kattavan, hyvän katsauksen saimme valtakunnan tilanteesta. Onneen tarvitaan ministerin mukaan kolme asiaa - tekemistä, joku jota rakastaa ja jotain jota toivoo. Annika lopetti Tove Janssonin sanoihin: "Kun joku pääsee tarpeeksi vanhaksi, hän saa tehdä juuri sitä, mitä haluaa."

 

Lämpimät kiitokset keskisuomalaisille hyvin järjestetystä, muistoihin jäävästä Eläkeliiton 19. liittokokouksesta. Me viihdyimme ja me nautimme.

 

Helinä Aaltonen

Pohdintaa eläkeläisistä ja eläkkeistä

Vanhusneuvostokurssilla  Raisiosta Mauri Salmela, Kalevi Piironen,
 Markku Toivola ja Helinä Aaltonen

Eläkeliitto on myös edunvalvontajärjestö. Tämä näkökulma on monessa yhdistyksessä jäänyt taka-alalle ja oikeastaan liitossakin. Viime aikoina, kun eläkeläisten etuja on systemaattisesti kavennettu, on asia alkanut kiinnostaa. Eläkeliitolla on tänä vuonna eläkeläisten etujärjestön Eetun puheenjohtajuus ja sen myötä on alkanut tapahtua.  Eetu on tarttunut ponnekkaasti kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten aseman parantamiseen. Vanhusneuvostojen roolia on selvitetty ja korostettu jäsenistölle. Ellei olisi Vanhusneuvostoja, ei olisi mitään virallista elintä, joka toisi esille ikä-ihmisten näkökulman. Hyvin toimiva, aktiivinen Vanhusneuvosto               
on paikkakunnalle suuri etuus.                    
                                                                                    
Vuonna 2016 Eetun tekemän kyselytutkimuksen mukaan eläkeläiset olivat tyytyväisempiä elämäänsä kuin väestö keskimäärin. Varsinkin vanhimmat eläkeläiset ovat nähneet ja kokeneet niin rankkaa ja puutteellista elämää, etteivät he valita, vaan osaavat tyytyä vähään. Suurimmaksi ongelmaksi samassa kyselyssä tuli kuitenkin eläkkeiden pienuus, toiseksi nousi yksinäisyys ja kolmanneksi sos.- ja terv. palveluiden heikko saavutettavuus. Kysyttäessä suhtautumisesta eläkeläisjärjestöihin tuli esille , että eläkeläisjärjestöt ovat tarpeellisia tulevaisuudessakin, mutta saisivat olla nykyistä aktiivisempia ja ovat nyt etäisiä ja tuntemattomia. Nämä vastaukset tulisi huomioida ei vain liiton ja piirin toiminnassa, vaan myös yhdistyksissä. Tutkimus on tehty kolmen vuoden välein, joten ehkä ensi vuonna saamme uudet tutkimustulokset.

Turun Sanomat julkaisi mielenkiintoista tietoa eläkkeistä. Miettimään pisti alle 1100€ eläkkeen varassa elävien eläkeläisten määrä. Raisiossa esimerkiksi 23,5% raisiolaisista eläkkeen saajista saa alle 1100€/kk eläkettä. Evankelisluterilaisen kirkon organisoiman Yhteisvastuukeräyksen kohteena on tänä vuonna nälkä ja köyhyys. Kirkko on tässä yhteydessä nostanut ansiokkaasti esille suomalaista köyhyyttä. Uskon, että moni yllättyi, kun kirkko nosti esille 470 000 suomalaista köyhää. Suuri ryhmä näissä köyhissä on eläkeläiset. Suurimman köyhien eläkeläisten ryhmän muodostavat 75 vuotta täyttäneet yksin asuvat naiset. Ns. taitetun indeksin ansiosta eläkkeet jäävät vuosi vuodelta jälkeen palkoista, joten eläkeläisen tulotaso vääjäämättä kutistuu yhä pienemmäksi iän karttuessa.

Eläkkeiden erot paikkakunnittain ovat myös hämmästyttävän suuret. Kauniaisissa eläkeläiset saavat keskimäärin 3014€/kk ja Oripäässä keskimääräinen eläke on 1334€, Raisiossa 1643€/kk. Mikä tämän asian selittää? Siihen on varmaankin monta selitystä. Joka tapauksessa tämä tuo merkittäviä haasteita nyt meneillään oleville maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksille.

Yksin eläke ei ratkaise eläkeläisten elämisen laatua. Vaikkakin terveydenhuollon järjestelyt siirtyvät maakuntatasolle jää paikkakunnalle paljon ikäihmisten elämiseen vaikuttavia asioita - palvelut,  kulttuuri,koulutus, harrastukset, esteettömyys, asuminen jne. Oman paikkakunnan Vanhusneuvosto on paras mahdollinen asiantuntija näissä asioissa. Juuri nyt, kun valmistellaan suuria muutoksia, on Vanhusneuvoston rooli erittäin tärkeä. Vanhusneuvosto on ainoa virallinen toimija, joka pystyy vaikuttamaan ikä-ihmisten elämän laatuun. Vanhusneuvostossa on suurin paikallinen asiantuntemus, joten se hoitaa paikallista edunvalvontaa ja Eetu hoitelee valtakunnan tason asioita.Tehdään rakentavaa yhteistyötä Vanhusneuvoston kanssa ja ollaan mukana päätettäessä ikä-ihmisiä koskevista asioista.


Helinä

Joulurauhaa ja hyvää Uutta Vuotta

Vuosi on taas päättymässä. Tämän vuoden viimeinen yhteinen tapahtumamme, joulujuhla on muistojen joukossa. Juhlasta jäi hyvät tunnelmat. Mukana oli 91 yhdistyksemme jäsentä. Palaute on ollut positiivista ja palautetta on myös tullut. Olin joulujuhlaa seuraavana päivänä Vanhusneuvoston joulunvietossa ja tapasin siellä useita meidän juhlassamme mukana olleita. Palautetta tuli paljon, kun samat ihmiset heti seuraavana päivänä olivat taas koolla. Palaute oli niin positiivista, että suomalaisella luonteella ja saamaani kotikasvatukseen vedoten en sitä sellaisenaan julkista. Mainitsen vain, että kaikki ohjelmanumerot saivat kiitosta. Tosin on todettava, että kaikki palautteen antajat mainitsivat äijäpiirin tonttuleikit hauskimmiksi. Kuvassa äijäpiirin tontut. Suuren kiitoksen saivat myös lapsien laulut ja kulttuuri-ihmiset arvostivat paljon sitä, että Suomi-100 teema jatkui. Sekin  oli huomattu, että kokoontumistilamme oli erityisen kaunis. Keittiö sai kiitokset. En halua myöskään salata sitä, että yksi huomautuskin tuli, joka oli asiallinen. Muillekin ohjeeksi - jos laitat pöydän ns. arvovieraille, niin mieti tosi tarkkaan ketä siihen pöytään laitat ja pidä huoli, ettei siihen mene ketään  muita. Kehuista saa energiaa ja intoa, mutta asiallinen kritiikki tuo kehitystä.

Olen kiitollinen kuluneesta vuodesta. Tämä Suomi-100 oli todella mahtava vuosi. Osallistuimme monella tavalla tähän teemaan yhdessä. Olemme saaneet paljon uusia jäseniä yhdistykseen ja toimintasuunnitelma on pääosiltaan toteutunut. Suurin kiitollisuuden aihe kuitenkin on se, että viemme yhdistystämme eteenpäin hyvässä yhteishengessä ja yhdessä. Saimme hallitukseen kaksi uutta jäsentä. Tasa-arvoakin vietiin eteenpäin, koska toinen uusista hallituksen jäsenistä on mies. Voimasuhteet hallituksessa ovat nyt  - viisi naista puheenjohtajan lisäksi  ja kolme miestä. Uudet jäsenet tuovat aina mukanaan jotakin uutta. Yhdistyksen pitää uudistua ja elää ajassa, paikalleen ei saa jäädä. Luottavaisin mielin siis vuoteen 2018.

Kiitän kaikkia toiminnassa mukana olevia. Olette ahkeria ja ihmisinä ihania. Kiitän myös kaikkia jäseniämme mukana olosta. Mitä järkeä olisi järjestää mitään, ellei jäsenistöä kiinnostaisi. Joka kerta ennen tilaisuutta jännittää, että tuleekohan väkeä. Jännitystä seuraa ilo, kun huomaa, että jäseniä porhaltaa paikalle. Joka kerran jännittää, kun ollaan lähdössä matkalle - saammeko autoon tarpeeksi väkeä. Yhtään matkaa en ole kylläkään vielä joutunut perumaan. Nyt jo jännittää, miten käy tammikuisen sokkomatkan. Sokkomatka tarkoittaa siis sitä, että lähdet seikkailumielellä matkaan. Sinä et tiedä, minne menemme, missä paikoissa käymme, kuka meitä opastaa. Kehotan ottamaan riskin ja lähtemään mukaan. Riskin otan minäkin, koska kukaan muu yhdistyksessämme ei tiedä edes suuntaa, johon Keon pysäkiltä lähdemme.

Nyt vietämme kaikki lomaa ja palaamme heti tammikuun alussa toimintaan. Tulossa on entisen kaltaista toimintaa, mutta myös ihan uudenlaista. Ensi vuosi tulee olemaan todella mielenkiintoinen - niin paljon on uutta suunnitelmissa. Kohokohdaksi tulee varmaankin yhdistyksemme 30-vuotisjuhla, jota vietämme sunnuntaina 28.10. Juhlaan palataan monet kerrat vuoden kuluessa.

Toivotan teille kaikille rauhallista joulua ja mitä parhainta vuotta 2018!

Helinä Maria